SuPerin Inberg: Vanhusten turvallisuus vaarantuu liian alhaisella henkilöstömitoituksella

Vanhustenhoito muuttuu jatkuvasti entistä haasteellisemmaksi, koska vanhukset ovat selvästi aiempaa huonokuntoisempia palvelujen piiriin päästessään. THL arvioi vanhusten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen pääsevien asiakkaiden toimintakykyä jatkuvasti. Selvitykset kertovat, että vanhusten masennus ja käytöshäiriöt ovat aiempaa korkeammalla tasolla heidän tullessaan palvelujen piiriin. Vanhusten kognitiiviset kyvyt ovat myös selvästi aiempaa heikommalla tasolla, mikä kertoo erityisesti muistisairaiden vanhusten määrän lisääntymisestä.

– Hallituksen tekemät päätökset henkilöstömitoitusten laskusta vanhuspalveluissa ovat täysin vääriä toimenpiteitä vanhusten palvelutarpeiden kasvaessa. Se heikentää merkittävästi sekä vanhustenhoidon tasoa että vaarantaa heidän fyysisen turvallisuutensa hoitoyksiköissä. Liian vähäinen henkilöstömäärä ei mahdollista vanhustenhoidossa sitä hoidon tasoa, mitä paljon apua tarvitsevat vanhuksemme nyt tarvitsevat. Lisääntynyt avuntarve ei koske vain vanhustenhoitopaikkoja, vaan myös ikäihmisten kotihoidon palveluja. Nyt aivan liian moni vanhus on vain varastoituna kotiinsa ilman riittäviä palveluja, toteaa puheenjohtaja Inberg.

Vanhuspalvelulaki, sosiaalihuoltolaki ja jopa Suomen perustuslaki edellyttävät, että vanhukset saavat ne palvelut, mitä heidän palvelutarpeensa edellyttävät. Yksinkertainen mittari on se, pystytäänkö vanhuksen palvelutarpeen edellyttämät palvelut tuottamaan niin palveluasumisessa kuin kotihoidossa. Jos nämä kriteerit eivät täyty, palvelutasoa on nostettava, ja se tarkoittaa myös sitä, että nykyinen vanhusten ympärivuorokautisen palveluasumisen minimihenkilöstömitoituksen 0,6-minimitaso ei riitä.

Hyvinvointialueiden sekä valvontaviranomaisen vastuulla on varmistaa lain noudattaminen. Sekä eduskunnan perustuslakivaliokunta että sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat edellyttäneet, että henkilöstömitoituksia seurataan ja tarvittaessa ryhdytään korjaustoimiin.

Nyt eri vanhustenhuoltoyksiköissä tapahtuneissa väkivaltatapauksissa on useimmiten kyse muistisairaiden vanhusten teoista. Muistisairaiden ikäihmisten määrä kasvaa jatkuvasti vanhuspalveluyksiköissä, ja tämä yhdistettynä liian mataliin henkilöstömitoituksiin on vaarallinen yhtälö sekä vanhuksille että heidän hoitajilleen. He ansaitsevat paremmat olosuhteet, ja tähän on nyt oikeasti puututtava niin hyvinvointialueiden päätöksenteossa kuin eduskunnassa, missä hyvinvointialueiden rahoituksesta päätetään.

Suomessa ilmenneisiin epäkohtiin valitettavasti reagoidaan viiveellä ja usein vasta sen jälkeen, kun tiedotusvälineet nostavat epäkohdat kaikkien nähtäville.