Mitä Tuntematon sotilas opettaa meille eläkevarojen sijoittamisen riskeistä?

”Ei saa jäädä tuleen makaamaan”, luutnantti Autio ohjeisti Tuntemattomassa sotilaassa vänrikki Kariluotoa. Koska suomalaiset rakastavat kansanomaisten sankareiden lausumia viisauksia, käytettäköön tuota ohjetta myös tulkitsemaan työeläkevarojen sijoittamista. 

Nimittäin riskien liiallinen välttäminen on varmin tapa saada aikaan sijoitustoiminnassa heikko lopputulos. Jos eläkevarat sijoitettaisiin mahdollisimman vähäriskisesti esimerkiksi pelkkiin valtioiden joukkovelkakirjoihin, joutuisimme nostamaan eläkemaksuja jatkossa huomattavasti. Ja jos tämä ei taas työvoimakustannusten nousun vuoksi olisi mahdollista, vaihtoehtona olisivat massiiviset eläkkeiden leikkaukset. 

Osakkeet ovat aina tuottaneet  – pitkällä aikavälillä 

Sinänsä on oikein kysyä: Entä jos suuremmat riskit kuitenkin toteutuvat? Sen sijaan on vaikeampaa vastata mitä ”riskien toteutumisella” tarkoitetaan, kun kyseessä on eläkevarojen sijoittaminen. Eläkeuudistuksessa pyritään lisäämään erityisesti osakesijoituksia, joten usein tietysti ajatellaan, että silloin riski on kurssien voimakas lasku. Mutta kaikki tähän asti kerätty osakesijoittamista koskeva data tukee jopa hämmentävällä tavalla sitä, että tuo riski ei toteudu koskaan, koska osakekurssit eivät ole ainakaan toistaiseksi jääneet pysyvästi alas.   

Osakemarkkinoita koskevien pitkien aikasarjojen mukaan laajat osakeindeksit kasvavat hiukankin pidemmällä aikavälillä merkittävästi esimerkiksi valtionlainojen tuottoa enemmän. On tietysti mahdollista, että elämme historiallisia aikoja ja tuo luonnonlain kaltainen ilmiö tulee häviämään, mutta toistaiseksi meillä ei tällaisesta ole minkäänlaista näyttöä. Siksi päätökset osakeriskin maltillisesta lisäämisestä vaikuttavat perustelluilta.  

Pitkiltä laskukausilta suojaa liike – markkinoilla pysyminen  

Yksittäisen yhtiön osakkeen kohdalla tilanne ei tietenkään ole edellä kuvatun kaltainen.  Yhtiö voi ajautua konkurssiin ja sen osakkeet voivat menettää kokonaan arvonsa. Tästä syystä sijoittajan ja erityisesti ihmisten toimeentulosta huolehtivan eläkesijoittajan on pyrittävä välttämään yksittäisiin yrityksiin ja muihinkin keskittymiin liittyvää riskiä hajauttamalla sijoituksiaan. Vain tällä tavoin voidaan hyödyntää osakemarkkinoiden keskimääräistä kasvua ilman liiallista riskinottoa.   

Toki matkan varrelle ajoittuu väistämättä jaksoja, jolloin osaketuotot jäävät mataliksi, mutta niiden ennakoiminen on käytännössä mahdotonta, joten tärkeintä on pysyä osakemarkkinassa mukana kaikkina aikoina. Ei siis saa jäädä tuleen makaamaan, vaikka satunnaisia menetyksiä tuleekin. Muuten suo jää kokonaan ylittämättä.  

Eläkkeet ja sijoitukset yhdistävä vakauttaja määrittelisi riskin toteutumisen mielivaltaisesti 

Tästä tilastohistoriasta huolimatta jotkut tahot haluaisivat edelleen riskin kasvattamisen vastapainoksi jonkinlaisia vakautusmekanismeja, joilla eläkkeitä ja/tai eläkemaksuja muutettaisiin sijoitusmarkkinoilta peräisin olevien vaikutusten neutraloimiseksi. Sijoitusmarkkinakehityksen ja eläke-etujen yhdistämistä toisiinsa on vaikea hyväksyä, koska kurssit menevät ylös ja alas, mutta lopulta päätyvät aina nousu-uralle. Riskin toteutumisen määrittely olisi tällaisessa mekanismissa mielivaltaista ja vakauttajan vaikutukset kohdentuisivat satunnaisesti eri sukupolville. Menettely olisi perusteltu vain silloin, jos tulevaisuuden tuotot olisivat täydellä varmuudella merkittävästi alempia kuin aiemmat. Tällaisesta ei kuitenkaan ole minkään tilaston mukaan minkäänlaisia viitteitä.  

Eläkeuudistus tuottaa myös riskejä – sekä  järjestelmän sisällä että ulkopuolella 

Eläkeuudistus tuottaa riskejäkin. Yksi liittyy koko eläkejärjestelmän toiminnalliseen hajautukseen. Uudistuksen yhteydessä kasvatetaan työeläkesijoittajien vakavaraisuusvaatimusten ulkopuolelle jätettävän osakeriskin määrää. Käytännössä se tarkoittaa suurempaa määrää varoja, jotka ovat eräällä tavalla toimijoiden yhteisvastuulla.  Sijoitussääntelyn säädösten vuoksi se taas tarkoittaa, että kaikki toimijat joutuvat sijoittamaan jatkossa 30 prosenttia varoistaan listattuihin osakkeisiin – hyvin samalla tavalla. Poikkeavan osakesalkun muodostava toimija altistaisi itsensä riskille, jossa se menettäisi toimintaedellytyksensä jopa kokonaan. Tällaista piirrettä järjestelmässä ei voi tervehtiä pelkästään ilolla. Yksi toiminnallisen hajautuksen perusteista on juuri riskien hajautuminen.  

Toinen riski taas on, että jos osakesijoituksia kerran lisätään, niin se kasvattaa myös vaatimuksia varojen ohjaamiseen kotimaisten yritysten tukemiseen. Tällainen ajattelu on kaukana siitä työeläkejärjestelmän alkuperäisestä periaatteesta, että osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuottoa pyrittäisiin hyödyntämään mahdollisimman riskitehokkaasti. Suomen kaltaisen pienen markkinan ylipaino sijoitussalkuissa on juuri sellainen riski, jota riskitason nostoa kavahtavat ihmiset ehkä pelkäävät – ja jotka ovat sattumoisin usein myös niitä, jotka haluaisivat ajaa eläkevaroilla muita tavoitteita. Yksittäisen maan osakemarkkinoiden heikko jakso saattaa kestää paljon kauemmin kuin globaalin markkinan. Siksi sijoituksia pitäisi hajauttaa ja välttää riskikeskittymiä, jollainen Suomen suuri osuus työeläkesijoituksista eittämättä on.  

Osakesijoitusten lisääminen on tietysti pois muista sijoituksista ja tämä voi aiheuttaa pientä liikettä esimerkiksi työeläkesijoittajien vahvasti hallitsemilla suurten kiinteistöjen markkinoilla. Sen voi nähdä riskinä, mutta vielä suurempi riski on julkisuus. Kun osakemarkkinoiden usein merkittävätkin heilahtelut näkyvät jatkossa entistä selkeämmin työeläkevarojen määrässä, se voi negatiivisten tuottojaksojen aikana heikentää koko työeläkejärjestelmän legitimiteettiä.  

Tähän tiivistyykin eläkeuudistuksen ydin: osa taisteluista tullaan varmasti häviämään, mutta lopullinen eläkesota voitetaan entistä varmemmin. Kyse on kokonaisuudesta, johon jokin määrä heikkojakin jaksoja vääjäämättä kuuluu. Työeläkejärjestelmän pääosin eläkemaksuihin perustuva rahoitus ja vahvat puskurit pitävät huolen siitä, että näidenkin jaksojen yli päästään kuivin jaloin ja aurinko hymyilee myös tulevaisuuden eläkeläisille.