Muotoilun kulta-aika, liike ja sadun maailma inspiroivat uusia julkisen taiteen teoksia

Matias Karsikas: Peukaloisen puutarha, 2024

Kuvataiteilija Matias Karsikkaan Peukaloisen puutarha tuo Kalasataman Arielin päiväkodin sisäportaikkoon ryppään valtavan kokoisia marjoja, kukkia ja jättiläisherneenpalon. Teoksessa yhdistyvät valoilla ja heijastuksilla leikittelevä kirkas lasi, kullattu keramiikka ja maanläheinen puumateriaali.

Mittasuhteilla leikkivän teoksen nimi viittaa Selma Lagerlöfin klassikkoteokseen Peukaloisen retket villihanhien seurassa. Tarina ruokki Matias Karsikkaan mielikuvitusta ja sai hänet haaveilemaan pienikokoisesta maailmasta. ”Lapsena haaveilin, että olisin peukaloisen kokoinen, jolloin marjat näyttäisivät valtavilta, ja voisin syödä niitä loputtomasti”, taiteilija muistelee. 

Taidehistoriassa kukka-aihe liittyy myös keramiikan perinteisiin, ja teoksen kiiltävät lasitetut kukat tuovat mieleen kotimaisten kaakeliuunien tai koristekeramiikan kuviot. Mustaherukkaterttu puolestaan on kunnianosoitus muotoilija Birger Kaipiaiselle, jonka esineiden runollisuus ja koristeellisuus on innoittanut Karsikasta. Luonto ylipäätään on Karsikkaan tuotannossa toistuva teema. Se symboloi hänelle elämän sitkeyttä ja jatkuvaa selviytymistä.

Matias Karsikas (s. 1989) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hänen työskentelynsä perustuu vahvasti omiin, pitkälle kehitettyihin metodeihin, jotka ovat usein aikaa vieviä ja teknisesti haastavia. Karsikas on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa erikoistuen lasiin ja keramiikkaan sekä muotoilua Aalto-yliopistossa. Hänet valittiin vuoden nuoreksi muotoilijaksi vuonna 2020.

Emma Rönnholm: Fragment av himmel, 2024

Emma Rönnholmin Fragment av himmel (Pala taivasta) on katosta roikkuva, ohuista metallilevyistä rakentuva geometrinen pilvi. Teos on muodoltaan yksinkertainen, mutta palkitsee katsojaa yllättävillä muodonmuutoksillaan ja kauniilla yksityiskohdillaan. Se sijaitsee Munkkiniemen Hoplaxskolanin porrastasanteella, jossa oleskellaan, mutta josta myös kuljetaan useisiin eri suuntiin. Rönnholm suunnitteli teoksen, joka saa voimaa ja kiinnostavuutta juuri näistä siirtymistä ja vaihtuvista näkökulmista.  

Teoksen materiaaleina ovat kiiltävä ruostumaton teräs ja messinki. Levyjen pintaa on muokattu maalauksellisesti eri tekniikoin, hiomalla, lämpövärjäämällä ja lakkaamalla. Portaikon ikkunoista tuleva valo leikkii metallilevyjen pinnoilla päivisin, hämärässä teokselle suunniteltu valaistus tuo esiin runsaat heijastukset.

Rönnholm sai teokseensa vaikutteita vuonna 1952 valmistuneen koulun rakennusajan optisesta ja kineettisestä taiteesta sekä muotoilusta. Hän pyrki luomaan teokselle selkeän ja säännöllisen visuaalisen ilmeen, samalla lisäten siihen käsintehdyn tuntua ja yllätyksellisyyttä.

Emma Rönnholm (s. 1984) on Helsingissä toimiva kuvataiteilija. Hän valmistui vuonna 2011 Kuvataideakatemiasta opiskeltuaan siellä maalausta ja kuvanveistoa. Hänen veistoksissaan ja installaatioissaan on usein liikettä tai mekaanisia elementtejä. Materiaalit ja niihin liittyvät prosessit ovat keskeinen osa taiteilijan työskentelyä. Rönnholm on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla.

Teokset on rahoitettu taiteen prosenttiperiaatteen avulla: Helsingin kaupungin uudis- tai korjausrakentamiskohteiden budjetista on varattu osuus uuden julkisen taiteen toteuttamiseen. HAM Helsingin taidemuseo toimii teoshankkeissa taideasiantuntijana ja teokset liitetään osaksi Helsingin kaupungin taidekokoelmaa, jota HAM hallinnoi ja kuratoi. Prosenttiperiaatteen avulla toteutettuja teoksia kuuluu kokoelmaan jo yli 200.