Järjestöjen mahdollisuus auttaa ihmisiä on turvattava

Sote-järjestöt auttavat lapsiperheitä, nuoria, kriisejä kohdanneita, vanhuksia, yksinäisiä, muistisairaita, pitkäaikaissairaita, mielenterveys- ja päihdeongelmaisia, vammaisia ja kaikkien näiden läheisiä.  

Sote-järjestöjen työllä on kansalaisten vahva tuki. E2 Tutkimuksella teetetyn Kansalaisjärjestöjen rooli yhteiskunnassa -tutkimuksen mukaan (2025) suomalaiset kokevat, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksen leikkaaminen on väärä säästökohde. Peräti 78 prosenttia kaikista vastaajista katsoo, että hallitus tekee virheen leikatessaan järjestöjen rahoitusta. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksista on päätetty vaalikauden aikana leikata peräti kolmannes, yhteensä 130 miljoonaa euroa. Kolmanneksen leikkaus lyhyellä aikavälillä on niin huomattava, että järjestöt ovat sen myötä jo tehneet enemmän kuin oman osansa talouden tasapainottamiseksi. Lisäleikkaukset aiheuttaisivat merkittävää haittaa, joka todennäköisesti syventäisi ongelmia ja lisäisi yhteiskunnan kustannuksia.   

Laaja ja monipuolinen sosiaali- ja terveysjärjestökenttä kattaa koko maan ja niissä toimii puoli miljoonaa vapaaehtoista. Sote-järjestöt kohtaavat avun tarpeessa olevia ihmisiä yli 10 miljoonaa kertaa vuosittain, tekevät laajaa ennaltaehkäisevää työtä ja puskuroivat hyvinvointialueisiin kohdistuvaa palvelutarvetta.  

Järjestöt ovat hyvinvoinnin edistämisessä välttämättömiä kumppaneita kunnille ja hyvinvointialueille. Samalla ne ovat merkityksellisiä yhteisöjä, joihin on helppo liittyä ja toimia osana yhteiskuntaa. Sote-järjestöt tuovat myös kuuluviin erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ääntä ja vahvistavat demokratiaa. 

Leikkausten kokonaisvaikutukset on arvioitava

Sote-järjestöihin, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja sosiaaliturvaan kohdistuvien leikkausten kohdentuminen ja yhteisvaikutukset on arvioitava, jotta haitalliset vaikutukset voidaan minimoida.  

Sosiaalibarometri 2025 ennakkotuloksista piirtyy huolestuttava kuva pienituloisten ihmisten arjesta: taloudellinen tilanne on lyhyessä ajassa heikentynyt. Taustalla ovat elinkustannusten nousu, kiristykset lukuisiin Kelan etuuksiin, hyvinvointialueiden tiukentuneet käytännöt ja kohonneet asiakasmaksut sekä verotusratkaisut.  

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen työhön kohdistuvat leikkaukset iskevät samoihin haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin kuin jo tehdyt ja tulevat etuuksien ja sote-palveluiden leikkaukset. Yhtälö on kestämätön. Leikkausten kokonaisvaikutukset tulee viipymättä arvioida ja etsiä ratkaisut haitallisten vaikutusten vähentämiseksi.  

Järjestöjen mahdollisuuksia hankkia yksityistä rahoitusta on vahvistettava  

Julkisen rahoituksen supistuessa järjestöt pyrkivät kehittämään omaa varainhankintaansa. Mahdollisuuksia hankkia lisää yksityistä rahoitusta on syytä tukea. Lahjoitusten verovähennysoikeus on laajennettava koskemaan kaikkia järjestöjä.  

Kevään kehysriihessä 2024 linjattiin, että nykyinen lahjoitusten verovähennysoikeus laajennetaan koskemaan nuoriso-, liikunta-, urheilu- ja kulttuurijärjestöille sekä tietyt ehdot täyttäville lapsijärjestöille tehtäviä lahjoituksia. Kansalaisjärjestöstrategian mukaan verovähennysoikeus koskisi sekä yksityishenkilöiden että yritysten ja yhteisöjen tekemiä lahjoituksia. Kehysriihen päätöksen toteutuminen asettaisi järjestöt eriarvoiseen asemaan ja olisi lisäksi vaikeasti tulkittava. 

Lahjoitusten verovähennysoikeus on laajennettava koskemaan kaikkia järjestöjä ja sen laajentamista tulee kiirehtiä, koska valtionavustusleikkaukset toteutuvat jo tämän vuoden aikana. 

Avustusjärjestelmän tulisi tukea varainhankinnan kehittämistä niin, että valtionavustuksesta olisi mahdollista käyttää 10 prosenttia avustettuun toimintaan liittyvään varainhankintaan. Avustusten ja lahjoitusvarojen yhdistämistä tietyn toiminnan rahoittamiseksi on myös syytä helpottaa. Onnistunut varainhankinta ei saa automaattisesti vähentää järjestölle myönnettävää valtionavustusta. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n luokituksen mukaan varakkaiksi on luettu noin 80 järjestöä, joille on jo nyt kohdistettu 15 prosentin omarahoitusvaatimus, joka käytännössä toteutuu monin paikoin vielä sitä suurempana. Avustusten leikkaaminen varallisuuden perusteella vaarantaisi monen kansalaisille tärkeän toiminnan jatkuvuuden silloin, kun varallisuudesta saatavilla tuotoilla rahoitetaan varsinaista toimintaa. Erityisesti niille järjestöille, joilta yleisavustusta on merkittävästi leikattu, varallisuuden tuotto on elintärkeä kompensaatio yleishyödyllisen ydintoiminnan, kuten vapaaehtoistoiminnan tuen, vaikuttamistyön ja viestinnän rahoittamiseksi. 

Avustusjärjestelmää on kehitettävä kohti yleisavustuspainotteisuutta 

Valtionavustuskäytäntöjä on uudistettava yhteistyössä järjestöjen kanssa. Valtionavustuksissa on siirryttävä kohti yleisavustuksia ja suurempia kokonaisuuksia. 

Jotta järjestöt pystyisivät toimimaan vähenevillä resursseilla mahdollisimman tehokkaasti, olisi avustusjärjestelmää muutettava niin että monien kohdennettujen avustusten sijaan avustukset myönnettäisiin suurempina kokonaisuuksina ja yleisavustuksina. 

Yleisavustus keventää hallinnollista taakkaa, mikä lisää työn tuottavuutta. Siirtyminen isompiin avustuskokonaisuuksiin antaa mahdollisuuden myös toiminnan sisältöjen painotusten muutoksille ja uuden luomiselle ilman hankkeita. 

Hallitus on kannattanut yleisavustuspainotteisuutta jo kevään 2024 kehysriihessä. Tätä linjaa on syytä edelleen korostaa ja jatkaa.

Allekirjoittajajärjestöt

A-klinikkasäätiö
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry
Ensi- ja turvakotien liitto ry
Invalidiliitto ry
Kuuloliitto ry
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Mieli Suomen Mielenterveys ry
Näkövammaisten liitto ry
Pelastakaa Lapset ry
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
Suomen Punainen Risti
Väestöliitto ry