Ekologinen kompensaatio auttaa luontotavoitteiden saavuttamisessa mutta vaatii sitoutumista

Ekologinen kompensaatio eli luontohaitan hyvittäminen on monissa maissa hyödynnetty, mutta Suomessa uusi menettelytapa. Vapaaehtoisen ekologisen kompensaation linjaukset sisältyvät vuonna 2023 voimaan astuneeseen luonnonsuojelulakiin. Ekologisessa kompensaatiossa ihmistoiminnan, esimerkiksi rakentamisen aiheuttama luontohaitta hyvitetään tuottamalla vastaavia luontohyötyjä toisaalla.  

Suomen ympäristökeskus käynnisti uuden luonnonsuojelulain valmistelun yhteydessä hankkeen, jossa kokeiluilla tuettiin ekologisen kompensaation viemistä käytäntöön.  

Mukaan lähteneet kunnat ja yritykset selvittivät ja mahdollisuuksien mukaan kokeilivat miten ekologinen kompensaatio soveltuisi niiden toimintaympäristöön. Saadut kokemukset osoittavat, että luontohaitan hyvittäminen voi tarjota sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijoille konkreettisia keinoja luontotavoitteiden saavuttamiseksi. Samaan aikaan havaittiin, että edelleen tarvitaan lisätietoa ja tukea.

Ekologisen kompensaation pilotoinnin aikaan kehitettiin myös yhteistyössä BOOST-hankkeen kanssa menetelmiä luontohaitan ja luontohyvityksen laskentaan. Esimerkiksi rakentamisen eri toteutusvaihtoehtojen luontovaikutuksia voidaan laskea luonnonarvohehtaarien avulla. Laskenta tekee rakentamisen luontohaitat näkyviksi, ja luontohaittojen hyvitysten toteuttaminen ja hankkiminen tuo haitoille hinnan. Yhdessä ne voivat ohjata välttämään luontokohteiden rakentamista ja etsimään mahdollisuuksia täydennysrakentamiseen. 

Valtavirtaistuminen vaatii aloitteita

Ekologinen kompensaatio kiinnostaa, mutta koska kyse on edelleen melko uudesta asiasta Suomessa, tarvitaan lisää tietoa eri toimijoille. Erityisesti tarvitaan luontohyvitysten tuottamisen ja ostamisen toimintamalleja.

Useat kunnat ovat lähteneet edelläkävijöinä selvittämään ekologisen kompensaation mahdollisuuksia. Varsinkin kasvavissa kunnissa ekologinen kompensaatio nähdään mahdollisuutena yhdistää rakentamisen ja luonnon tilan parantamisen tavoitteita kaupunkisuunnittelussa.

Jotta ekologinen kompensaatio pääsisi kunnolla vauhtiin, tarvittaisiin sekä luontohyvitysten tuottamista sekä niiden kysyntää. Kaikki keskeiset edellytykset luonnonarvomarkkinoiden syntymiselle ovat olemassa: yhteiset, yleiset pelisäännöt luonnonsuojelulaissa ja kompensaatioasetuksessa, luonnon ekologisen tilan arvioinnin ja laskennan ohjeet sekä mahdollisuus saada viranomaisvarmistus luontohyötyjen tuottamiselle ja varsinaiselle kompensaatiolle.

Yrityskentällä kompensaatio voi luoda uutta liiketoimintaa ja työmahdollisuuksia esimerkiksi luontokartoittajille, suunnittelutyötä tekeville konsulteille ja luontoarvoja tuottaville toimijoille. 

“Toimijat ovat odottavalla kannalla. Nyt tarvitaan rohkeita avauksia, joilla saadaan kysyntää ja tarjontaa luonnonarvomarkkinoille. Valtio, kunnat ja edelläkävijäyritykset voisivat ottaa ekologisen kompensaation käyttöön ja vauhdittaa kysyntää luontohyvityksille. Valtio voisi hyvittää julkisten rakennushankkeiden aiheuttamia luontoheikennyksiä. Luontohyötyjä voi tuottaa markkinoille jo ennen kuin on tietoa, minkä luontoheikennyksen hyvittämiseen ne tullaan käyttämään”, sanoo ekologisen kompensaation kehittämistyössä jo kymmenen vuotta tiiviisti mukana ollut Suomen ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Minna Pekkonen. 

Uudet kuntapäättäjät suunnannäyttäjiä 

Kunnat ovat merkittävä toimija maankäytön suunnittelussa ja ohjaamisessa. Maankäytöstä aiheutuvien luontohaittojen kompensointi nousee esiin esimerkiksi kuntien kaavoituksen ja alueiden käytön suunnittelun yhteydessä.  

”Kun ohjeita ja esimerkiksi laskennan työkaluja nyt on tarjolla, monet kuntavaaleissa valitut valtuutetut tulevat päättämään ekologisen kompensaation käyttöönotosta”, pohtii Pekkonen.

Koska kyseessä on vielä uusi menettely, tarvitsevat ekologisen kompensaation käytäntöön viejät ja edistäjät tukea ja strategista sitoutumista. 

“Onnistunut ekologinen kompensaatio vaatii sitoutumista ylintä johtoa myöten, olipa kyse yrityksestä tai kunnasta. Kuntatasolla erityisesti maankäytössä ja kaavoituksessa työskentelevä henkilöstö tarvitsee selvän mandaatin sisällyttää ekologinen kompensaatio toimintaan ja budjetointiin”, painottaa Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija, Suomen Luontopaneelin jäsen Minna Pappila.

Lisätietoja:

kehittämispäällikkö Minna Pekkonen, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@syke.fi.  p. 046  921 1969 

johtava tutkija Minna Pappila, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@syke.fi, p. 050 356 6469