Biologinen ikä ennustaa sydän- ja verisuonitauteihin sairastumista sekä niihin liittyvää kuolleisuutta

Biologinen vanheneminen on kehon solujen ja kudosten asteittaista heikkenemistä, jota tapahtuu ikääntymisen myötä. Tämä prosessi vaikuttaa kehon toimintaan ja lisää sekä sairastumisen että kuoleman riskiä. Biologisen vanhenemisen etenemisnopeus vaihtelee ihmisten välillä ja siihen vaikuttavat perimä, elintavat ja ympäristö. 

Monikeskustutkimuksessa biologisen vanhenemisen vaihetta mitattiin vaurioiden kertymistä edustavan haurausindeksin sekä telomeerien pituuden avulla. Haurausindeksi huomioi kokonaisvaltaisesti useiden kehon järjestelmien tilaa, kun taas telomeerien pituus on solutason indikaattori.  Perinteisesti sydän- ja verisuonitautiin sairastumisen ja siihen liittyvää kuolleisuutta heijastelevat riskipisteytykset huomioivat kronologisen iän, sukupuolen sekä terveyteen ja elämäntapoihin liittyviä tekijöitä, mutta ne eivät huomioi biologisen vanhenemisen vaihetta. 

– Tutkimuksemme osoitti, että haurausindeksi tuo lisäarvoa sydän- ja verisuonitautien ennustemalleihin. Havaitsemamme tulokset toistuivat johdonmukaisesti sekä alle että yli 70-vuotiailla kolmessa eri väestötutkimusaineistossa, jotka sisälsivät yli 14 000 tutkittavaa Suomesta ja Ruotsista, kertovat tutkijatohtori Anna Tirkkonen Jyväskylän yliopistosta ja yliopistotutkija Laura Kananen Tampereen yliopistosta ja Karoliinisesta instituutista. 

– Havaitsimme lisäksi, että haurausindeksi ennustaa yllättävän hyvällä tarkkuudella sydän- ja verisuonitauteihin sairastumista seuraavan 10 vuoden aikana. On myös mielenkiintoista, että telomeerien pituuden lisääminen perinteisiin riskimalleihin ei parantanut niiden ennustetarkkuutta, Tirkkonen ja Kananen kertovat. 

Haurausindeksin huomioimista sydän- ja verisuonitautiin sairastumisen ja niiden aiheuttaman kuolleisuuden riskiarvioinnissa ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Tutkijat arvioivat tutkimuksen olevan ensimmäinen, jossa tätä tutkitaan SCORE2-riskipisteytyksen yhteydessä.

– Asiaa on tutkittu  Framinghaminin riskipisteytyksen suhteen vain yhdessä tutkimuksessa, ja havaintomme ovat linjassa siitä saatujen tulosten kanssa, Tirkkonen kertoo. 

Sydän- ja verisuonitautiin sairastumista ja niihin kuolemista ennustavien riskimittareiden ennustetarkkuus voisi tutkijoiden mukaan hyötyä siitä, että riskiarviota tehdessä huomioitaisiin kronologisen iän lisäksi myös ihmisen biologinen vanheneminen. 

– Laaja-alaisesti kehon toimintoja, terveyttä ja hyvinvointia huomioiva haurausindeksi voisi olla erityisen hyvä indikaattori tähän tarkoitukseen, sekä nyt saatujen tulostemme perusteella mutta myös siksi, että sen määrittäminen onnistuu esimerkiksi yksinkertaisten kyselytietojen perusteella, Kananen toteaa.

Tutkimus tehtiin Helsingin syntymäkohortti-, Terveys 2000- sekä ruotsalaisessa TwinGene-tutkimusaineistossa.

Tutkimusjulkaisu

Anna Tirkkonen, Jonathan K L Mak, Johan G Eriksson, Pauliina Halonen, Juulia Jylhävä, Sara Hägg, Linda Enroth, Jani Raitanen, Iiris Hovatta, Tuija Jääskeläinen, Seppo Koskinen, Markus J Haapanen, Mikaela B von Bonsdorff, Laura Kananen. Predicting cardiovascular morbidity and mortality with SCORE2 (OP) and Framingham risk estimates in combination with indicators of biological ageing, Age and Ageing, Volume 54, Issue 4, April 2025, afaf075.