KHO:n ennakkopäätös, joka koskee ympäristönsuojelulain mukaista hallintopakkoasiaa

Asiassa oli ratkaistavana, aiheutuiko ilmavesilämpöpumpun ulkoyksikön melusta naapurikiinteistön omistajille sellaista kohtuutonta rasitusta, että asiassa oli perusteet ympäristönsuojelulain 175 §:n mukaisen määräyksen antamiselle. Jos perusteita mainitun säännöksen mukaisen määräyksen antamiselle ei ollut, asiassa oli vielä arvioitava, voiko ilmavesilämpöpumpun ulkoyksiköstä kuitenkin aiheutua naapurikiinteistön omistajille sellaista meluhaittaa, joka edellytti ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisen yksittäisen määräyksen antamista.   

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ilmavesilämpöpumppua oli sinänsä pidettävä suhteellisen tavanomaisena asuinrakennuksen lämmityslaitteena. Tähän nähden ja kun myös otettiin huomioon saatu selvitys laitteen aiheuttamasta melutasosta sen lähialueella, laitetta ei ollut pidettävä sellaisena toimintana, johon olisi haettava ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella. Kun asiassa ei ollut esillä myöskään muuta ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun velvoitteen rikkomista tai laiminlyöntiä, kyse ei ollut sellaisesta lainvastaisesta tilanteesta, jonka oikaisemisesta voitaisiin määrätä ympäristönsuojelulain 175 §:n nojalla.

Kun otettiin huomioon paikalliset olosuhteet, ulkoyksikön aiheuttaman melun selvä erottuvuus taustamelusta sekä asiassa saatu selvitys meluhaitan jatkuvuudesta ja pysyvyydestä, korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, ettei ulkoyksikön melua näissä oloissa ollut pidettävä sellaisena tavanomaisena haittana, joka kuului normaalin sietovelvollisuuden piiriin. Melusta saattoi siten aiheutua naapurikiinteistön omistajille sellaista ympäristön pilaantumisen vaaraa, jota voi olla tarpeen ehkäistä ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisella yksittäisellä määräyksellä.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli hylännyt hallintopakkohakemuksen, jonka naapurikiinteistön omistajat olivat tehneet ilmavesilämpöpumpun ulkoyksiköstä aiheutuvan meluhaitan johdosta. Hallinto-oikeus oli hylännyt heidän valituksensa. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja ympäristönsuojeluviranomaisen päätökset ja palautti asian ympäristönsuojeluviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2025:34