Etla: Pohjoismainen vientivetoinen työmarkkinamalli vaatii Suomessa yhteistä tilannekuvaa ja ”valtion tuuppausta”

Suomen työmarkkinamalli on hakenut muotoaan vuodesta 2007 lähtien, jolloin Elinkeinoelämän keskusliitto EK luopui keskitetystä sopimisesta. Tällaista ”Suomen mallia” ei kuitenkaan ole toistaiseksi onnistuttu luomaan. Keskeisiksi ongelmakohdiksi ovat muodostuneet moninaisten intressien yhteensovitukset sekä yhteinen ymmärrys mallin sisällöstä. Julkisella puolella vientivetoinen työmarkkinamalli on nähty enemmänkin uhkana palkkaerojen kaventamisen kannalta.

Suomessa onkin viime vuosina käyty liittokierroksia, joilla vientisektorin neuvottelutulos on toiminut päänavaajana muillekin sopimusneuvotteluille. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on selvittänyt yksityisen ja julkisen sektorin palkanasetannan eroja sekä pohjoismaisia työmarkkinamalleja tuoreessa tutkimuksessa Julkisen sektorin palkanasetanta: Voidaanko Suomeen luoda vientivetoinen työmarkkinamalli? (Etla Raportti 163). Tutkimusjohtaja KTT Antti Kauhasen laatimassa raportissa käydään läpi, mitä Suomi voisi oppia muiden Pohjoismaiden työmarkkinamalleista.

Vaikea tilanne sysäsi työmarkkinauudistukset liikkeelle muissa Pohjoismaissa

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa koordinoitu työmarkkinajärjestelmä syntyi vastauksena 1980-luvun hankaluuksiin, kuten korkeaan inflaatioon, reaalipalkkojen hitaaseen ja paikoittain laskevaan kehitykseen sekä työmarkkinoiden konflikteihin. Näissä maissa työmarkkinat ovatkin nyt pitkälti rakennettu vientisektorin ympärille.

Valtiolla on erityisesti Tanskassa ja Norjassa vahvaa valtaa työmarkkinariitojen ratkaisemisessa, ja ratkaisut ovat tyypillisesti syntyneet teollisuus-/vientinormien muodostamissa rajoissa. Eri Pohjoismaissa vientinormi on toki määritelty eri tavoin, esimerkiksi Ruotsissa se perustuu teollisuustyöntekijöiden työvoimakustannusten nousuun.

Tarvitaan tuuppausta ja vahvaa sovittelijaa

Vaikka työmarkkinaneuvotteluissa on Suomessakin keskusteltu monista pohjoismaisista elementeistä, kuten vientinormin käytännön määrittelystä ja yhteisen tilannekuvan luomisesta, yhteisymmärrys mallin tarpeellisuudesta puuttuu, erityisesti julkisen sektorin osalta. Tämä heikentää mahdollisuuksia luoda toimivaa ja kaikkia sektoreita kattavaa koordinoitua työmarkkinajärjestelmää, toteaa Etlan Antti Kauhanen.

— Jos Suomeen halutaan synnyttää pohjoismainen vientivetoinen malli, joka kattaa koko työmarkkinakentän, tarvitaan siihen todennäköisesti samoja elementtejä kuin muissa Pohjoismaissa, kuten ”valtion tuuppausta” järjestelmän kehittämiseksi, jaettua näkemystä nykymallin ongelmista, sekä yhteisen tilannekuvan muodostusta eli yhteisesti hyväksyttyjä tilastoja, Kauhanen sanoo.

Kauhanen listaa vielä työkalupakkiin erilaisten liukumien huomioimisen eli vientinormin käytännön määrittelyn sekä sovittelujärjestelmän vahvistamisen. Nykyistä vahvempi valtakunnansovittelijan toimisto voisi tarvittaessa myös pakottaa osapuolet pysymään järjestelmässä.

— Jollei näitä tärkeitä kysymyksiä saada ratkottua, ei Suomeen pystytä luomaan vientivetoista työmarkkinamallia, jossa julkinenkin sektori on mukana. Julkisen sektorin palkanasetantaa hallitaan jatkossa budjettirajoitteen kautta, jolloin budjettirajoitteen on oltava uskottava kaikilla hallinnon tasoilla, Kauhanen lisää.

Nyt julkaistu raportti on osa TT-säätiön rahoittamaa hanketta ”Miten julkisen sektorin palkanmuodostusta hallitaan eri Euroopan maissa”.

Kauhanen, Antti: Julkisen sektorin palkanasetanta: Voidaanko Suomeen luoda vientivetoinen työmarkkinamalli? (Etla Raportti 163).