Suomi on siirtymässä väestön vähenemisen uralle – ratkaiseva syy on historiallisen matala hedelmällisyys

Alla tiivistettynä emeritusprofessori Juha Alhon laatiman DemoGrafiikka – Väestökuvasto (Etla Working Papers 138) -julkaisun tuloksia. Ennusteiden ja mallinnusten laatimiseen pitkään perehtynyt Alho on katsonut nyt monelta kantilta Suomen väestöä ja väestönmuutosta 2000-luvulla, historian valossa. Hän on selvittänyt miten kuolleisuus, syntyvyys ja muuttoliike muovaavat Suomen väestörakennetta ja miksi vaikutukset kasautuvat, vaikka vuosimuutokset näyttävät pieniltä.

Nyt julkaistu katsaus koostuu poikkeuksellisesti noin kolmestakymmenestä kuvasta, joihin kaikkiin on liitetty lyhyet tulkintatekstit, ilman matemaattista esitystä. Teknisiä termejä on vältetty, ja julkaisu on kirjoitettu tavanomaisesta tutkimuksesta poiketen, vapaammalla otteella. Julkaisu on osa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa laajaa LIFECON-tutkimushanketta (Väestörakenteen muutosten elämänkaari- ja talousvaikutukset), jota toteuttavat Työterveyslaitos, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ja Helsingin yliopisto.

Keskeisiä havaintoja:

• Suomi on siirtymässä väestön vähenemisen uralle, ratkaiseva syy on historiallisen matala hedelmällisyys.
• Vuonna 2024 kokonaishedelmällisyys oli 1,25, eli mittaushistorian matalin arvo, kun uusiutumistaso on nykyisin 2,07. Viimeinen vuosi, jolloin uusiutumistaso ylittyi, oli 1968. Kehitys muuttaa väistämättä ikärakennetta ja kasvattaa ikääntymisen painetta.
• Eliniän pidentyminen on pitkä, tasainen trendi ja se kasvattaa ns. “vanhimpien vanhojen” määrää nopeammin kuin väestöennusteissa on osattu huomioida.
• Vuonna 2024 elinajanodote oli miehillä 79,6 ja naisilla 84,8 vuotta. Elinajanodote on kasvanut vuosina 1971–2024 keskimäärin noin 0,26 vuotta miehillä ja 0,20 vuotta naisilla, kalenterivuotta kohden. Yli 100-vuotiaiden määrä kasvoi erityisen nopeasti 2000-luvun tienoilla ja väestötutkijat alkoivat puhua ”vanhimmista vanhoista”.
• Sukupolven pituus on nykyisellään 30 vuotta.
• Muuttoliike ratkaisee lyhyellä aikavälillä väestömäärän suunnan, mutta se on luonteeltaan voimakkaasti heilahtelevaa. Maahanmuutto keskittyy nuoriin työikäisiin (erityisesti 20–35-vuotiaisiin), mikä nuorentaa ikärakennetta, mutta samalla altistaa politiikan isoille epävarmuuksille.
• Suomi on ollut muuttovoittomaa vasta vuodesta 1980 alkaen, millä on ollut merkittävä väestön ikärakennetta nuorentava vaikutus.
• Suomen väkiluku oli vuoden 2026 alussa 5 656 900, missä on kasvua noin 20 000 eli 0,34 prosenttia edellisvuodesta 2025.
• Vuosina 2000–2008 avioliittojen kokonaismäärät kasvoivat Suomessa 28 000 avioliitosta 33 000:een, minkä jälkeen alkoi lasku. Viime vuonna avioliittoja solmittiin enää 22 000.
• Yksinasuminen on viime vuosina kasvanut ja siinä on selkeä ero sukupuolten välillä. Ikäryhmässä 25–60 vuotta miehet asuvat enemmän yksin, naiset ovat pari- ja perhesuhteissa. Yli 60-vuotiaiden ryhmässä naiset asuvat enemmän yksin, osin leskeytymisenkin takia. Vuonna 2024 yksinasuvia oli Suomessa 1,3 miljoonaa eli 28 prosenttia väestöstä.

Mitä nyt tarkastelemasi väestöluvut tarkoittavat, emeritusprofessori Juha Alho?

Suomi on hyvää kyytiä menossa kohti vähenevän väestön tilannetta, jollei sitten muuttoliike kompensoi matalaa hedelmällisyyttä. Julkaisu korostaa kahta mekanismia, jotka tekevät väestömuutoksesta hitaasti liikkuvan mutta väistämättömän. Pieneltä näyttävä muutos on usein harhaa, sillä väestömuutos kertautuu. Yksilö kokee muutoksen muutosvirtojen (syntymät, kuolemat, muutot) kautta, vaikka varanto eli kokonaisväestö muuttuisi vain vähän.

Eikö maahanmuutto nuorenna Suomea automaattisesti ja nosta syntyvyyttä?

Vuoden 2025 alussa ulkomaalaistaustaisten osuus vakinaisesta väestöstä oli 11 prosenttia (623 949 henkilöä), ja heidän ikärakenteensa on keskimäärin nuorempi kuin suomalaistaustaisten, koska muuttajat painottuvat työikäisiin. Selvityksessä kävi ilmi kuitenkin, että kun vuosina 1990–2010 ulkomaalaistaustaisten hedelmällisyys pysyi uusiutumistason yläpuolella, on se nyt käytännössä samalla matalalla tasolla kuin suomalaistaustaistenkin. Tämä haastaa oletuksen, että maahanmuutto yksin ”korjaisi” syntyvyyden.

Mikä vaikutus ikärakenteen vanhenemisella ja työvoiman osuuden pienenemisellä on Suomen julkiseen talouteen?

Nyt julkaistu selvitys konkretisoi Suomen haasteen. Veropohja syntyy työvoimaan kuulumisesta ja palkkasummasta, kun taas menot painottuvat työvoiman ulkopuolella oleviin sekä nuoriin ja iäkkäisiin. Kun työvoiman ulkopuolella olevan väestön suhteellinen osuus kasvaa, ”vaje” katetaan poliittisesti helpoimmin velalla. Näinhän on Suomessa enenevästi tapahtunut vuoden 2010 jälkeen.

 

Alho, Juha: DemoGrafiikka – Väestökuvasto (Etla Working Papers 138)