Li Andersson: On­ko EU val­mis uh­raa­maan ar­vo­luon­to­koh­teet raa­ka-ai­neo­ma­va­rai­suu­den ni­mis­sä?

CRMA:n tavoitteena on lisätä EU:n omavaraisuutta raaka-aineiden osalta, muun muassa varmistamalla, että 10 % strategisten raaka-aineiden kulutuksesta tuotetaan EU:n alueella. Asetus mahdollistaa hankkeiden nimeämisen strategisiksi, jolloin niille voidaan myöntää poikkeuksia muun muassa EU:n luonto- ja vesipuitedirektiiveistä.

– Strateginen hanke voi tarkoittaa sitä, että ympäristövaikutuksia tarkastellaan kevyemmin, ja lupa voidaan antaa, vaikka hanke aiheuttaisi poikkeuksellista ympäristön pilaantumista. Tämä asettaa luonnon ja paikallisyhteisöt vaaralliseen asemaan, Andersson sanoo.

Keskeistä tässä on, että mitä ympäristökriteerejä strategisen statuksen myöntämisessä todella käytetään?

Suomessa strategisen statuksen ovat saaneet muun muassa Terrafamen ja Sakatin kaivoshankkeet. Molemmat ovat herättäneet huolta ympäristövaikutuksistaan – Terrafamen laajennuslupa kaatui osittain hallinto-oikeudessa suuronnettomuusvaaran vuoksi. Sakatin kaivoshanke taas on suunnitteilla kaksinkertaisesti suojellun, Euroopan viimeisiin aapasoihin kuuluvan, Viiankiaavan alueelle.

– Kysyn komissiolta: mitä ympäristökriteerejä strategisen statuksen myöntämisessä todella käytetään – vai käytetäänkö mitään? Onko EU valmis uhraamaan Natura-alueet ja muut arvoluontokohteet raaka-aineomavaraisuuden nimissä?, Andersson hämmästelee.

Kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus (CRMA) pyrkii varmistamaan, että 10 % EU:n strategisten raaka-aineiden tarpeesta tuotetaan unionin alueella. Tämä tuo näkyviin kaivostoiminnan ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset, jotka ovat aiemmin jääneet piiloon EU:n tuodessa mineraaleja pääosin globaalista etelästä.

CMRA-asetuksen 6 artiklan kriteerit täyttävä hanke voi saada strategisen hankkeen statuksen. Kriteerit edellyttävät, että hanke toteutettaisiin erityisesti ympäristövaikutusten seurannan, ehkäisemisen ja minimoinnin osalta kestävästi. Strateginen status kuitenkin mahdollistaa nopeutetun lupakäsittelyn ja poikkeamisen ympäristödirektiiveistä, kuten luonto- ja vesipuitedirektiiveistä.

Suomessa ensimmäiset strategiset hankkeet, kuten Terrafame ja Sakatti, ovat herättäneet ympäristöhuolta. Terrafamen laajennus kaatui osittain hallinto-oikeudessa mm. suuronnettomuusvaaran takia. Sakatin kaivoshanke taas on suunnitteilla kaksinkertaisesti suojellun (Natura-suojelu sekä kansallinen soidensuojeluohjelma), Euroopan viimeisiin aapasoihin kuuluvan Viiankiaavan alueelle. Sen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on jo käynyt ilmi, että suon vedenpinta laskisi kaivoksen myötä niin, että suojeluperuste menetettäisiin ja suo tuhoutuisi.

1. Kun ensimmäiset Suomessa strategisen hankkeen statuksen saaneet kohteet ovat ympäristön kannalta yksiselitteisesti tuhoisia, herää kysymys, mitkä tarkalleen ottaen ovat ympäristökriteerit strategisen hankkeen statuksen saamiseksi?

2. Onko EU luonut korkean ympäristönsuojelun tasoonsa reiän kaivoshankkeiden osalta, kun EU:n ympäristölainsäädännön vaikuttavimpiin direktiiveihin, luonto- ja vesipuitedirektiiveihin, puhkottiin strategisen autonomian lisäämiseksi poikkeamismahdollisuudet

3. Miten kaivoshankkeiden ympäristönsuojelu on tarkoitus toteuttaa jatkossa? Onko EU:lla mitään tunnistettuja ehdottomia kieltovyöhykkeitä, kun luonnonsuojeluohjelmin suojellut arvoluontokohteet on mahdollista ottaa kaivoshankekäyttöön?