Väitös: Luontodokumenttien tapa kehystää luontoa on muuttunut 2000-luvulla – ihminen nähdään yhä useammin osana ekologista verkostoa

FM Heidi Mikkola tarkastelee Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, miten luontodokumentit rakentavat suhteita ihmisten, ei-inhimillisten eläinten ja teknologioiden välillä.

Luontodokumentit eivät ainoastaan välitä tietoa, vaan tuottavat elokuvallisesti näkyviin ympäristöjä ja ilmiöitä, joita ei voida havaita ilman teknologian apua, Mikkolan tutkimus osoittaa.

– Kiinnostuin siitä, miten luontodokumentit visualisoivat ympäristöjä ja prosesseja, jotka eivät ole paljaalle ihmissilmälle näkyviä. Elokuvalliset tekniikat mahdollistavat esimerkiksi ilmavirtojen, mikroskooppisten hyönteisten tai syvänmeren pimeyden tekemisen visuaalisesti koettavaksi, Mikkola kertoo.

Tutkimusaineistona on kahdeksan eurooppalaista, pääosin BBC:n tuottamaa luontodokumenttia ja -sarjaa vuosilta 1996–2019.

Aineistoa yhdisti se, että ne esittävät ympäristöjä ja ilmiöitä, jotka tulevat näkyviksi vain teknologian avulla – kuten syvänmeren ympäristö, ilmastonmuutoksen ajallisuudet tai hyönteisten mikroskooppinen maailma.

Mikkolan mukaan luontodokumenttien esteettiset valinnat eivät ole vain visuaalista näyttävyyttä tai viihdykettä. Ne ovat keskeinen osa sitä, miten dokumentit rakentavat ymmärrystä ja tietoa luonnosta sekä osallistuvat laajempaan keskusteluun ympäristösuhteista.

– Halusin kiinnittää huomiota siihen, miten esimerkiksi ilma ja vesi esitetään ja millaisia vaikutuksia tällaisilla esteettisillä ratkaisuilla on katsomiseen ja eläinten sekä ihmisten välisiin suhteisiin, Mikkola sanoo.

Ihmiskeskeisiä näkökulmia haastetaan

Mikkolan väitöskirja tuo uutta näkökulmaa luontodokumenttien tutkimukseen yhdistämällä elokuvatutkimusta, ympäristöhumanismia ja posthumanistista ajattelua.

Tutkimuksen neljä pääteemaa käsittelevät esteettistä moninaisuutta, monilajista katsomista, elokuvallisia mittakaavoja sekä sitä, miten dokumentit ohjaavat katsojan huomiota.

– Tutkimus osoittaa, että luontodokumenttien estetiikka on monipuolisempaa kuin aiemmin on ajateltu. Se voi haastaa ihmiskeskeisiä näkökulmia ja tehdä näkyväksi eläinten ja tiettyjen ympäristöjen toimijuutta elokuvan keinoilla.

– Erityisesti ilmastokriisin ja lajikadon aikakaudella on tärkeää kysyä, millaisena luonto esitetään, ketkä siinä ovat keskiössä ja mitä jää näkymättömiin. Dokumenttien visuaaliset valinnat vaikuttavat siihen, miten luonto ymmärretään – ja keneen siinä samaistutaan, Mikkola sanoo.

2000-luvun alusta alkaen ilmastonmuutoksesta ja muista ympäristökriiseistä on tullut osa julkista keskustelua. Samalla myös luontodokumenttien tapa kehystää luontoa on muuttunut: yhä useammin ihmisen nähdään kuuluvan samaan ekologiseen verkostoon muiden lajien ja ympäristöjen kanssa.

FM Heidi Mikkola esittää väitöskirjansa ”Ecologies of Wildlife Modes –Envisioning More-than-human Environments in Documentary Moving Image Aesthetics” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 14.6.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku). Vastaväittäjänä toimii professori Anat Pick (Queen Mary University of London, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Susanna Paasonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on mediatutkimus.

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta

Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa