Maakuntien kasvihuonekaasutaseissa suuria alueellisia eroja

Maakuntakohtaiset hiilitasearviot osoittavat, että hiilinielujen ylläpitäminen ja valtakunnallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttävät nykyistä pienempiä hakkuita.

Konsortion vetäjä, tutkimusprofessori Martin Forsius Suomen ympäristökeskuksesta pitää tuloksia merkittävänä, mutta korostaa, että kasvihuonekaasutaseen alueellisessa laskennassa on vielä paljon epävarmuuksia. Tulokset tulevat tarkentumaan lisätutkimusten myötä.

Hankkeessa laadittiin lisäksi työkaluja, joiden avulla voidaan arvioida metsien käyttöön ja energiantuotantoon liittyvien toimenpiteiden kestävyyttä.

Suojeltavien alueiden valinnassa otettava huomioon sekä luonto- että hiiliarvot

Mittaustulosten mukaan vanhat metsät sitovat hiiltä puustoon, lahopuuhun ja maaperään. Hiilensidonta jatkuu vielä pitkään Suomen olosuhteissa tyypillisen talousmetsän 60-100 vuoden kiertoajan jälkeen. Kiertoaika tarkoittaa tasaikäisen metsän uudistamisesta päätehakkuuseen kuluvaa aikaa.

Tutkijoiden mukaan suojelualuesuunnittelussa voidaankin saavuttaa merkittäviä ilmastohyötyjä, kun suojeltavat alueet valitaan sekä luonto- että hiiliarvojen kannalta viisaasti.

Hankkeessa tutkittiin boreaalisten metsien kasvua ja hiilensidontaa myös malleilla, joissa arvioitiin ensi kertaa metsäpalojen ja hyönteistuhojen aiheuttamia riskejä. Tulosten perusteella ilmastonmuutos lisää metsäpalojen ja hyönteistuhojen riskiä tulevaisuudessa, mikä lisää metsän hiilivarastojen ja hiilensidonnan arvioiden epävarmuutta.

Hankkeessa kehitetyt uudet kaukokartoitusmenetelmät edistävät metsän rakennepiirteiden ja metsäluonnon monimuotoisuuden kartoittamista ja seurantaa.

”Ilmastonmuutos ja luontokato ovat vahvasti toisiinsa kytkeytyneitä ongelmia. Maankäyttösektori on Suomessa kääntynyt hiilinielun sijaan päästölähteeksi lähinnä runsaiden hakkuiden takia. Ongelmien ratkaiseminen edellyttää, että maankäyttösektorin nettonielulle asetetaan tavoitteet, jotka perustuvat tarkentuvaan alueelliseen ja valtakunnalliseen tietoon kasvihuonekaasutaseista”, Forsius sanoo.

Hiilineutraaliustavoitteiden saavuttaminen edellyttää alueellisesti tarkkaa tietoa ihmisen toiminnan vaikutuksista kasvihuonekaasutaseisiin. Tutkijoiden mukaan alueiden välinen koordinoitu yhteistyö ilmastosektorilla parantaisi mahdollisuuksia saavuttaa myös kansallisen tason tavoitteita.

Tutkimuskonsortiolle myönnettiin Euroopan unionin elpymisvälinerahoitusta Suomen Akatemian kautta ja sen toteuttivat Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos sekä Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot.

Tutkimusraportti

• Alueelliset hiilineutraaliustavoitteet – mahdollisuudet ja riskit : C-NEUT-hankkeen tutkimustulosten yhteenveto

Hiilineutraalisuomi.fi

• Maakuntien kasvihuonekaasutase alueittain ja käyttömuodoittain

• Metsien käytön ilmastovaikutukset -skenaariotyökalu

Lisätietoja

Kasvihuonekaasutaseiden ja hiilineutraaliustavoitteiden arviointi ja mallintaminen, hankkeen tulosten soveltaminen:

• Tutkimusprofessori Martin Forsius, Suomen ympäristökeskus, puh. 040 740 2364, martin.forsius@syke.fi

Alueelliset laskentajärjestelmät, vanhojen metsien hiilitaseet:

• Erikoistutkija Anu Akujärvi, Suomen ympäristökeskus, puh. 029 525 1426 anu.akujarvi@syke.fi

Kasvihuonekaasujen maastomittausmenetelmät ja tulokset:

• Erikoistutkija Mika Aurela, Ilmatieteen laitos, puh. 050 377 9722, mika.aurela@fmi.fi

Metsäekosysteemien mallikehitys ja skenaariotulokset:

• Emeritaprofessori Annikki Mäkelä, Helsingin yliopisto, puh. 029 415 8108, annikki.makela@helsinki.fi

Kaukokartoitusmenetelmät ja tulokset:

• Professori Timo Kumpula, Itä-Suomen yliopisto, puh. 050 372 8566, timo.kumpula@uef.fi