Oppilaskuntien toiminta vaatii kehittämistä – selvitys paljastaa kuilun ihanteiden ja arjen välillä

Hiljattain julkaistu pohjoismainen selvitys tarkastelee oppilaskuntien ja demokraattisen osallistumisen tilaa peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Vaikka useimmissa Pohjoismaissa, kuten Suomessa, oppilaskunnat ovat keskeinen ja lakisääteinen mekanismi, on niiden toimintaa tutkittu aiemmin varsin vähän. 

Selvityksen mukaan pohjoismaissa koulutuspolitiikan yhteiskunnallisen kasvatuksen ihanteet eroavat merkittävästi siitä, miten oppilaat kokevat vaikuttamismahdollisuutensa koulun arjen käytännössä. 

”Koulutusta ohjaavien asiakirjojen sekä oppilashaastatteluiden ja -kyselyiden avulla saimme selville, että vaikka esimerkiksi Suomessa oppilaskunnat ovat olleet pakollisia peruskouluissa jo vuodesta 2013 saakka, käytännössä oppilaskunnilla voi olla hyvin erilainen rooli eri kouluissa. Tämä ei tietenkään ole lähtökohtaisesti huono asia, mutta se herättää kysymyksiä oppilaiden yhdenvertaisista mahdollisuuksista vaikuttaa asioihinsa kouluissa”, toteavat selvitystä tehneessä hankkeessa mukana olleet Jyväskylän yliopiston tutkijat, apulaisprofessori Najat Ouakrim-Soivio Koulutuksen tutkimuslaitokselta ja yliopistonlehtori Marleena Mustola kasvatustieteiden laitokselta.

Demokratian arvostus ei näy osallistumisena 

Selvityksen mukaan oppilaskuntien toiminta keskittyy pääasiassa sosiaalisten tapahtumien järjestämiseen ja pieniin koulun parannuksiin sen sijaan, että ne käsittelisivät laajempia ajankohtaisia koulutuksellisia tai yhteiskunnallisia kysymyksiä. Toisaalta raportista nostetaan esiin se, että vaikka valtaosa oppilaista on tietoinen oppilaskunnasta ja sen toiminnasta, he eivät ole innokkaita osallistumaan oppilaskuntatoimintaan.  

”Jo aiemmista tutkimuksista tiedetään, että suomalaislapset ja -nuoret sinänsä arvostavat demokratiaa ja siihen liittyviä instituutioita, kuten oppilaskuntia ja niiden hallituksia kouluissa, mutta ovat haluttomia osallistumaan niiden toimintaan, eli sinänsä tulokset olivat odotettuja. Osaltaan osallistumishaluttomuus oletettavasti liittyy siihen, että oppilaskunnilla on pääasiassa vain vähän vaikutusmahdollisuuksia tärkeäksi koettujen asioiden ajamiseen koulussa”, toteaa yliopistonopettaja Mikko Hiljanen Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta. 

Kaiken kaikkiaan tehty selvitys lisää tietoa oppilaskuntien toiminnasta Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, mikä mahdollistaa oppilaskuntatoiminnan ja demokratiakasvatuksen kehittämisen. Tämän lisäksi hankkeen aikana kertynyttä laajaa aineistoa on mahdollista hyödyntää tarkempien analyysien tekemiseen, jotta olisi mahdollista ymmärtää, miten voidaan tukea lasten ja nuorten kasvua aktiivisiksi demokratiakansalaisiksi. Se on erityisen tärkeää aikana, jona demokratiaa uhkaavat monenlaiset globaalit tapahtumat ja liikehdinnät. 

Raportin on julkaissut Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen (NVC) rahoittama ja Islannin yliopiston johtama selvitys- ja tutkimushanke, jossa on mukana tutkijoita Jyväskylän yliopistosta. 

Raportti on mahdollista lukea kokonaisuudessaan verkossa.