Hirsitaloteollisuuden Seppo Romppainen: Asuntopolitiikka ei vastaa asukkaiden toiveisiin pientaloasumisesta

Puurakentaminen tarjoaa uuden asuntopoliittisen vision

Hirsitaloteollisuus ry.n toimitusjohtaja Seppo Romppaisen mukaan valtio ei ohjaa asuntorakentamista suomalaisten toiveiden mukaan.

–Kaksi kolmesta suomalaisesta haluaisi asua omakoti- tai paritalossa, mutta niiden tuotanto on romahtanut. Omakotitalojen osuus valmistuneista asunnoista on vain viidennes.  Valtion tukeman ARA -tuotannon painopiste on kasvukeskusten kerrostalorakentamisessa, kun sen myöntämä yli kaksi miljardia euroa menee kaikki kerrostalotuotantoon.

Yhteiskunnan tulisi ohjata asuntotuotantoa Romppaisen mielestä suomalaisten haluamaan pientalovaltaisempaan suuntaan. –Sen sijaan että asuntotuotanto keskittyy ja asuntojen koko pienenee, valtion tulisi edistää erityisesti lapsiperheiden haluamaa pientalotuotantoa lainoilla ja korkotuella. 

–Kuntien tulisi kaavoittaa betonivaltaisen kerrostalotuotannon sijaan pientaloalueita puurakentamiselle.  Lähiöissä sijaitsevien puutalojen asumisen hiilijalanjälki on tutkitusti pienempi kuin keskustan betonikerrostalossa. Puurakentamista voidaan lisätä kaavoittamalla lisää pientalotontteja, kun pientalot rakennetaan 90 prosenttisesti puusta, kerrostalot 96 prosenttisesti betonista.

Puurakentaminen tarjoaa uuden asuntopoliittisen vision

Romppaisen mukaan puurakentaminen voi toimia katalysaattorina, joka pakottaa ajattelemaan rakentamista ja asuntopolitiikkaa uudelleen. –Puurakentaminen on nähtävä paikallisena, ekologisena, monimuotoisena ja sosiaalisesti kestävänä toimintana.

–Jos puurakentamiselle annetaan kasvun tilaa, se voi murtaa betonirakentamisen monopolin ja tuoda uusia toimijoita alalle. Samalla se voisi palauttaa julkisen vallan roolia asuntopolitiikassa, jota ei voi jättää yksin markkinoiden armoille.

Romppaisen mukaan asuntopolitiikkaan tarvitaan poliittista tahtoa ja konkreettisia päätöksiä. – Puurakentamista tulee suosia julkisissa hankkeissa, joiden toteuttajana kunnat voisivat toimia suunnannäyttäjinä. Kuntien osaamista puurakentamisen kilpailutuksessa ja hankintaketjussa tulee vahvistaa.

–Monimuotoinen kaavoitus mahdollistaisi puurakenteisten alueiden syntymisen myös pienempien toimijoiden toteuttamana. Myös rakennusmääräyksiä tulisi uudistaa purkamalla teknisiä esteitä ja saattaa kaikki rakentamisen materiaalit samalla viivalle.

Lainsäädännön tulisi voimakkaammin ohjata vähähiiliseen rakentamiseen 

Kaavoitus suosii Romppaisen mukaan suuria rakennusliikkeitä – Kun urakkakilpailutukset tehdään volyymiperusteisesti, ei kunnilla ole osaamista ja resursseja edistää uudenlaisia rakentamisen malleja. Puurakentaminen vaatii kunnianhimoa ja uudenlaista ajattelua niin kaavoittajilta kuin rakennuttajilta.

–Lainsäädäntö ja rakennusmääräykset eivät suosi puuta. Esimerkiksi ensi vuonna voimaantuleva rakentamisen hiilijalanjäljen laskentaa edellyttämä lainsäädäntö ei tule ohjaamaan riittävästi vähähiilisen rakentamiseen, vaikka asuntopoliittisen ohjelman tavoitteena on saattaa rakentamisen ilmastopäästöt kestävälle tasolle.

Puurakentaminen on mahdollisuus rakentamisen ekologiseen siirtymään

Puurakentaminen edustaa Romppaisen mukaan paitsi ekologisesti kestävää rakennustapaa, myös mahdollisuutta hajautettuun rakentamiseen. – Puurakenteinen rakennus voidaan kasata tehtaalla elementeistä ja pystyttää tontille muutamassa päivässä.  Tämä nopeus ja esivalmistus mahdollistavat pienempien toimijoiden osallistumisen rakentamiseen erityisesti alueilla, joissa suuret rakennusliikkeet eivät näe liiketaloudellista etua.

–Puu on kotimainen, uusiutuva ja rakennuksessa koko elinkaarensa ajan hiiltä sitova materiaali. Se tarjoaa konkreettisen keinon pienentää suurta rakennussektorin hiilijalanjälkeä. Kun puurakennukset ovat kevyempiä, se mahdollistaa niiden sijoittamisen vaikeammin rakennettaville tonteille ja olemassa olevan infrastruktuurin yhteyteen.

Romppainen korostaa myös puurakentamisen paikallisuutta ja aluetalouksia vahvistavaa ulottuvuutta. – Puurakentaminen tuo työtä paikallisesti, jalostavaan puutuoteteollisuuteen että pienempiin rakennusliikkeisiin. Se hajauttaa myös keskittynyttä rakentamisen valtaa.

Markku Laukkanen