MTK:n Mikko Tiirola: EU:n ilmastopolitiikka uudistettava – realismia kunnianhimon sijaan

Kansallinen ilmastolaki perustuu vanhentuneisiin olettamuksiin  

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirolan mukaan EU:n ilmastopolitiikka tarvitsee suunnanmuutoksen, jossa metsien rooli arvioidaan uudelleen. – Pääongelman eli fossiilisten käytön vähentämisessä on edelleen monilla jäsenmailla paljon tehtävää. 

 – EU:n ilmasto- ja maankäyttösektorin LULUCF-asetus perustuu vanhentuneisiin oletuksiin metsien hiilinieluista ja niihin pohjautuva kansallinen ilmastolaki on viemässä Suomea harhaan. Meillä rakennettiin ilmastolaki oletukselle vahvoista hiilinieluista, jotka eivät enää toteudu uusien mittaus- ja mallinnustapojen perusteella, Tiirola sanoo.

LULUCF-asetus ei kohtele Tiirolan mukaan jäsenmaita tasavertaisesti, koska jäsenmaiden mittaustavat eivät ole vertailukelpoisia. – Vaikka Suomi tekee tarkkaa inventointia metsämaan hiilitaseesta, valtaosa EU-maista ei edes mittaa sitä. Suomea uhataan mittavilla sakoilla, jos emme pysy päästö- ja tavoitteissa, vaikka kellään maalla ei ole nielujen ylijäämää myytävänä.

Ilmastopaneelin näkemykset vaarantavat kansalaisten luottamusta

Tiirolan mukaan Ilmastopaneelin esittämät hakkuurajoitukset uhkaisivat sahateollisuuden ja koko metsäsektorin toimintaa ja aiheuttaisivat jopa miljardien eurojen menetykset ja veisivät tuhansia työpaikkoja ilman, että niillä olisi todellista ilmastohyötyä.

–Ilmastopaneeli rakentaa metsiin liittyvän politiikkansa pelkän EU-regulaation varaan ja sivuuttaa tutkimustiedon. Se on hyvin outoa, kun missään muussa EU-maassa ei ole näin yksipuolista haitallista metsäkeskustelua kuin Suomessa.

Kansallista ilmastolakia tulee tarkistaa. –Nykyinen 2035 hiilineutraaliustavoite perustuu vanhentuneeseen tietoon, eikä sitä voida saavuttaa pelkästään metsänielujen avulla. Kun uusien hiiliteknologioiden käyttöönotto ei ehdi mukaan aikatauluun, se avaa mahdollisuuden oikeusprosesseille, ellei lainsäädäntöä päivitetä.

–Me metsänomistajat emme vaadi kunnianhimosta luopumista, vaan realismia. Ilmastopolitiikan pitää nojata ajantasaiseen, tutkittuun tietoon. Muuten vaarannetaan sekä talous että kansalaisten luottamus, Tiirola kiteyttää.

Ilmastotoimet sidottava metsien kasvuun - LULUCF asetus uusittava

Ilmastopaneelin ajamat hakkuurajoitukset ja vaatimukset metsien kasvavasta hiilinielusta eivät ole Tiirolan mukaan realistisia. – Metsät ovat epävarmoja ilmastopolitiikan työkaluna, kun ne eivät ole kestäviä hiilivarastoja. Ne elävät omaa biologista sykliään, altistuvat tuhoille ja palamiselle. Kanadassa metsäpalot tuottivat 2023 enemmän päästöjä kuin 130 maata yhteensä ja Keski-Euroopassa massiiviset kirjanpainajatuhot romauttivat Keski-Europan nielut.

–EU:n tulisi uudistaa ilmastopolitiikka niin, että se seuraa vain metsien pinta-alan kehitystä, eikä epäluotettavaa hiilitasemallia. Jos metsäpinta-ala pienenee, syntyy päästövastuu. Jos se kasvaa, syntyy hyvitysoikeus. Hiilen maaperään sitoutumista voitaisiin kehittää markkinaehtoisesti hiiliviljelyn ja sertifioidun kompensaation avulla, esittää Tiirola.

Jos metsät kasvavat hyvin, ne sitovat hiiltä enemmän. – Sen hyödyn arviointi kuuluu markkinoille eikä kankealle sääntelylle. Uusi komissio aikoo ohjelmassaan vähentää sääntelyä. Kun EU:n LULUCF-asetuksen päivitys on ajankohtainen vuoden 2025 lopulla, nyt olisi oikea hetki Suomen hallitukselle toimia aktiivisesti ja ajaa muutosta sääntelyn periaatteisiin yhdessä muiden metsäisten jäsenmaiden kanssa, ehdottaa Tiirola.

Puurakentaminen ja uusiutuvat materiaalit osaksi ilmastoratkaisua

Kun Euroopan kilpailukyky on jälleen komission agendalla, Tiirolan mukaan se avaa poliittisen mahdollisuuden ajaa puupohjaisia materiaaleja ja ratkaisuja osaksi ilmastopolitiikkaa.

– Tässä on poliittinen mahdollisuus, jota ei saa hukata. EU:ssa tulisi ottaa käyttöön puurakentamisen samantyyppinen "sekoitevelvoite" kuin biopolttoaineissa. Erityisesti julkisessa rakentamisessa tulisi vaatia kasvavaa osuutta uusiutuvista materiaaleista, kuten puusta.

Tiirola muistuttaa, että hiili ei ole turvassa metsässä, vaan rakenteissa. – Puu säilyttää hiilen vuosikymmeniksi ja työllistää ja tuo arvonlisää kotimaahan. Kuitenkin kaavoitusta tehdään suurten yhtiöiden ja betonin ehdoilla. Puurakentaminen jää juhlapuheisiin, jos sitä ei edistetä konkreettisilla toimenpiteillä.

–Kotimaisen sahatavaran käyttö on vähentynyt merkittävästi, kun pientalorakentaminen on romahtanut 90 prosenttia huippuvuosista.  Kerrostalorakentaminen hallitsee kenttää, mutta vain kolme – neljä prosenttia kerrostaloista rakennetaan puusta, vaikka ilmastopoliittisessa puheessa ja poliittisissa ohjelmissa on tavoitteena puurakentamisen lisääminen.

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi