Uusi tutkimus paljastaa, miksi yksimielisyysvaatimus aiheuttaa konflikteja ja viivästyksiä kansainvälisissä sopimuksissa – ja ehdottaa uudistuksia ongelmien lievittämiseksi

Äskettäin American Economic Journal: Microeconomics -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa taloustieteilijät Topi Miettinen (Kauppakorkeakoulu Hanken) ja Christoph Vanberg (Heidelbergin yliopisto) esittävät teoreettisen selityksen sille, miksi rationaalinen käyttäytyminen voi johtaa konflikteihin ja viivästyksiin yksimielisyysvaatimuksen yhteydessä.

Tutkimuksessa mallinnetaan monenvälinen neuvotteluprosessi, jossa osallistujat voivat strategisesti sitoutua vastustamaan sopimuksia, jotka eivät täytä tiettyjä vaatimuksia. Esimerkiksi poliitikot voivat julkisesti uhata estää sopimuksen, ellei tiettyjä myönnytyksiä tehdä. Tällaiset julkiset lausunnot voivat tehdä vähemmän suotuisan lopputuloksen hyväksymisestä poliittisesti kallista, ja siten ne toimivat tehokkaana keinona sitoa omat kätensä tulevissa neuvotteluissa.

Esimerkkinä tällaisesta taktiikasta kirjoittajat viittaavat Turkin tiukkaan julkiseen esiintymiseen ennen Naton äänestystä Suomen ja Ruotsin jäsenyydestä. Vastauksena Suomi ja Ruotsi suostuivat poistamaan asevientikiellot ja hyväksymään Turkin vaatimia terrorismin vastaisia toimia, ja Yhdysvallat hyväksyi F-16-hävittäjien myynnin.

– Turkki käytti siis yksimielisyysvaatimusta hyväkseen saadakseen myönnytyksiä neuvottelukumppaneiltaan. Tämä taktiikka johti mahdollisesti kalliisiin viivästyksiin ja jopa riskiin, että sopimus kaatuu. Samanlaisia taktiikoita on käytetty myös EU:ssa, esimerkiksi kun Unkari on estänyt EU:n Venäjä-pakotteita ja viivästyttänyt Ukrainan tukemista painostaakseen EU:ta muissa oikeusvaltiokysymyksissä ja rahoitusasioissa, sanoo professori Topi Miettinen.

Teoreettinen malli ennustaa, että tällainen taktikointi ja siihen liittyvät viivästykset ovat yleisiä yksimielisyysvaatimuksen vallitessa. Se myös osoittaa, että ongelmat korostuvat, jos neuvottelijoita on paljon ja he kokoontuvat harvoin.

– Merkittävintä on, että tutkimus osoittaa konfliktien ja viivästysten vähenevän merkittävästi, jos yksimielisyyden sijaan käytetään mitä tahansa määräenemmistösääntöä. Jo pelkkä ’kaikki paitsi yksi’ -sääntö poistaa strategisen taktikoinnin kannustimet kokonaan, selittää professori Christoph Vanberg.

Tämä havainto on erityisen ajankohtainen. Viime vuosina EU:n korkeimmat virkamiehet ovat yhä useammin ilmaisseet turhautumisensa yksimielisyysvaatimukseen. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on todennut: ”Ulkoasioissa meidän on siirryttävä määräenemmistöpäätöksiin… tapahtumien nopeus on liian suuri siihen, että yksi voi jatkuvasti tai liian usein estää etenemisen.” (Politico, 20.6.2022).

Tutkimus tukee ehdotuksia yksimielisyysvaatimuksen korvaamisesta määräenemmistösäännöllä. EU:ssa ehdotus määräenemmistön käytön laajentamisesta on kohdannut vastustusta pieniltä jäsenvaltioilta, jotka pelkäävät tulevansa äänestetyiksi kumoon. Tämän vuoksi kirjoittajat korostavat, että vaativampikin määräenemmistösääntö – kunhan se ei ole yksimielisyys – voi merkittävästi parantaa päätöksenteon tehokkuutta ja samalla vähentää riskiä jäädä vähemmistöön.

Lisätietoja:

Professori Topi Miettinen, Kauppakorkeakoulu Hanken
Puhelin: +358 40 352 1406
Sähköposti: topi.miettinen@hanken.fi

Professori Christoph Vanberg, Heidelbergin yliopisto
Puhelin: +49 6221 54 2912
Sähköposti: vanberg@uni-hd.de