Arktiset virtavedet ovat herkkiä typpikuormitukselle – kyttyrälohen aiheuttama ravinnelisäys huolestuttaa tutkijoita

Arktisten virtavesien ravinneherkkyyttä tutkittiin Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston toteuttamassa luonnonkokeessa, jossa selvitettiin typen ja fosforin vaikutusta levien määrään. Kokeessa havaittiin, että typpilisäys kasvatti selvästi pohjalevien määrää, kun taas fosforilisäyksellä ei ollut vastaavaa vaikutusta. Koe toteutettiin Tenon jokiverkostossa kahdeksassatoista kooltaan vaihtelevassa joessa ja toistettiin kahdesti kasvukauden aikana. Tulokset julkaistiin toukokuussa kansainvälisessä Arctic Science -lehdessä (cdnsciencepub.com).

Kokeessa selvisi, että alkukesällä fosfori yhdessä typen kanssa lisäsi levämäärää enemmän kuin pelkkä typpi, mutta syksyllä typpi yksinään oli selkeästi pohjalevien kasvua rajoittava ravinne.  

”Typen levien kasvua kiihdyttävä vaikutus nähtiin kaiken kokoisissa virtavesissä pienistä yliharpattavista puroista suuriin jokiin kuten Utsjoki, Vetsijoki ja Akujoki”, kertoo tutkimusta johtanut akatemiatutkija Kaisa-Leena Huttunen Suomen ympäristökeskuksesta.  

Alkukesällä ravinnelisäys kiihdytti levien kasvua erityisesti niissä vesissä, joissa oli luonnostaan pienimmät typpipitoisuudet. Tällöin myös valon määrän havaittiin lisäävän levää. Toisaalta kasvukauden lopulla typpi näytti lisäävän leväkasvua riippumatta veden alkuperäisestä ravinnepitoisuudesta, valon määrästä tai muista ympäristötekijöistä. Tämä havainto korostaa entisestään typen roolia levän kasvun kiihdyttäjänä. 

Kyttyrälohi uhkaa pohjoisen herkkiä jokia 

Tutkijat pitävät tietoja arktisten virtavesien herkkyydestä huolestuttavina, sillä luonnostaan hyvin vähäravinteisten vesien ravinnepitoisuudet voivat nousta tulevaisuudessa. Yksi esimerkki mahdollisista lisääntyvien ravinteiden lähteistä ovat Jäämereen laskevissa joissa kutevan kyttyrälohen massaesiintymiset. 

Tyynenmerenlohiin kuuluva kyttyrälohi on venäläisten Kuolan niemimaalle 1950-luvulla istuttama vieraslaji, joka on onnistunut muodostamaan useisiin Norjan jokiin pysyviä ja kasvavia kantoja istutusten lopettamisesta huolimatta. Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan tyynenmerenlohien on havaittu lisäävän veden typpi- ja fosforipitoisuuksia moninkertaisesti verrattuna lohettomiin jokiin.  

”Ravinnelisäys johtuu osittain kyttyrälohen kutukäyttäytymisestä, jossa pohjaan varastoituneita ravinteita vapautuu takaisin veteen kutukuoppien kaivamisen yhteydessä. Samanlaista kutukäytöstä on toki muillakin lohikaloilla, mutta massaesiintymisten yhteydessä kyttyrälohia esiintyy paljon enemmän kuin vaikkapa Atlantin lohia. Lisäksi kyttyrälohilla kaikki kuteneet kalat kuolevat pian kudun jälkeen, ja raadoista vapautuu hajotessaan ravinteita”, Huttunen selittää. 

Kyttyrälohen ekologisia vaikutuksia selvitetään parhaillaan Huttusen vetämissä Suomen Akatemian ja Oulun yliopiston rahoittamissa tutkimushankkeissa.  

”Alkuperäisellä esiintymisalueellaan kyttyrälohella on muiden tyynenmerenlohien tapaan suuri merkitys muun ekosysteemin toiminnalle, joten eliöstöön kohdistuvia vaikutuksia on varmasti odotettavissa meilläkin”, toteaa Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Aino Erkinaro. 

Tutkimushankkeissa tehdään maastotöitä Suomessa ja Norjassa Tenolla sekä Varanginvuonolla kesäkuusta syyskuun loppuun. Kesällä 2025 on alkamassa jälleen kyttyrälohien massaesiintyminen, jollainen tapahtuu vain parittomina vuosina. Vuodesta 2017 massaesiintymisten yksilömäärät ovat kasvaneet vuodesta toiseen, joten tänä kesänä pohjoisiin vesiin odotetaan mahdollisesti ennätysmäärää kutevia kyttyrälohia, jotka tuovat mukanaan uutta ravinnekuormaa. 

Tiedote julkaistaan pohjoissaameksi keskiviikkona 2.7.