Maahanmuuttovirasto tarkastelee linjaustaan oleskelulupahakemuksiin hyväksyttävistä matkustusasiakirjoista

Vuosi sitten voimaan tullut lakimuutos sulki pois mahdollisuuden tunnistautua muilla matkustusasiakirjoilla, kuten muukalaispasseilla ja pakolaisen matkustusasiakirjoilla. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä on erikseen todettu, että edellytys koskee esimerkiksi kansalaisuudettomia henkilöitä kuten palestiinalaisia.

Virasto voi vaikuttaa lain sisältöön ainoastaan sen valmisteluvaiheessa lausuntojen antamisella. Maahanmuuttovirasto on lain soveltajan näkökulmasta tämän lakimuutoksen lausuntovaiheessa nostanut esille sekä kysymyksen kansalaisuudettomien henkilöiden yhdenvertaisesta kohtelusta että tarpeen selkeälle ja yksiselitteiselle lainsäädännölle. Maahanmuuttoviraston lausunnot eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet eduskunnan hyväksymän lain tai sen esitöiden sisältöön. Esimerkiksi perustuslakivaliokunta ei ottanut valmisteluvaiheessa kantaa lain sisältöön.

Maahanmuuttoviraston toimivaltaan kuuluu soveltaa ulkomaalaislainsäädäntöä

Maahanmuuttoviraston linjaukset ja päätökset perustuvat aina lakiin. Kun virasto soveltaa lakia, niin lähtökohtana on lain sanamuoto ja sen esitöiden sisältö. Myöhemmin soveltamiseen vaikuttavat myös tuomioistuinten ratkaisut valitusvaiheessa, mutta tämän lainsäädännön osalta niitä ei vielä ole syntynyt. Oikeuskäytännön kehittyminen vie usein vuosia. Julkisuudessakin esillä ollut perusoikeusmyönteinen tulkinta voidaan ja tulee hyödyntää soveltamisen tukena, mutta sillä ei voida yksin ratkaista nyt esille tulleita oikeuskysymyksiä.

Maahanmuuttoviraston tehtävänä on soveltaa ulkomaalaislainsäädäntöä, jossa myös oleskeluluvista säädetään. Passeja, viisumeita ja maahantuloa koskevassa lainsäädännössä ei ole vastaavaa kansallisen matkustusasiakirjan edellytystä, joka lakimuutoksen myötä säädettiin oleskelulupiin. Edellytys kansallisesta passista koskee siis vain pidempää oleskelua Suomessa, ei maahantuloa tai lyhytaikaista oleskelua.

Ulkoministeriö on tuonut nyt esille kansallisen matkustusasiakirjan määritelmään liittyviä seikkoja ja näkemyksensä siitä, että palestiinalaishallinnon myöntämä matkustusasiakirja rinnastuu kansalliseen matkustusasiakirjaan. Ulkoministeriön esittämät näkemykset eivät käy ilmi laista ja sen esitöistä.  

Maahanmuuttovirasto on käynnistänyt soveltamisohjeensa arvioinnin huomioiden ulkoministeriön esittämät näkökulmat. Tässä vaiheessa ei voida vielä ennakoida, johtaako arviointi käytännön muutoksiin. Arvioinnin tekeminen kestää muutaman viikon.

– Virastona haluamme valmisteluvaiheessa vaikuttaa siihen, että lainsäädäntö on ennakoitavaa ja selkeää. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan käytön ja toiminnan tulee perustua tarkoin lakiin. Lain soveltajana ja julkisen vallan käyttäjänä Maahanmuuttovirastolla on korkea kynnys poiketa sanamuodon mukaisesta tulkinnasta. Tässä tapauksessa esille on nyt kuitenkin noussut seikkoja, jotka eivät ilmene laista tai sen esitöistä, kertoo oikeuspalveluiden johtaja Johanna Waal.

– Olemme katsoneet tässä tilanteessa aiheelliseksi arvioida soveltamisohjeemme tästä näkökulmasta, Waal jatkaa.

Asiakkaalla on aina oikeus valittaa päätöksestä

Suomessa jo oleskelevien kansalaisuudettomien hakijoiden osalta Maahanmuuttovirasto ottaa päätöksenteossa aina huomioon yksilölliset inhimilliset syyt, jolloin kansallisen passin vaatimuksesta voidaan lain mukaan poiketa. Työ- ja opiskeluperusteisissa luvissa tämä ulkomaalaislain määrittelemä poikkeusedellytys ei kuitenkaan usein täyty.

Virasto on arvioinut tarpeelliseksi keskeyttää päätöksenteon selvityksen ajaksi palestiinalaisten kielteisten oleskelulupien osalta. Jokaisella kielteisen oleskelulupa- ja karkotuspäätöksen saaneella on oikeus valittaa päätöksestä. Valituksen käsittelyn aikana viranomaiset eivät yleensä pane karkotusta täytäntöön, ellei kyse ole esimerkiksi rikokseen perustuvasta karkottamisesta. Näissäkin tapauksissa hallinto-oikeus voi välipäätöksellään kieltää viranomaisia toimeenpanemasta päätöstä.

Maahanmuuttovirasto soveltaa aina palautuskieltoa. Palautuskielto tarkoittaa, että henkilöä ei voida poistaa maasta, jos häntä uhkaisi kotimaassaan kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.