Metsäkanalintujen metsästys on perinteinen ja vastuullinen jahtimuoto

Metsäkanalinnustus on monelle suomalaiselle tärkeä harrastus, joka on osa kansallista eräkulttuuria. Pystykorva, eränkäyntitaidot ja metsässä liikkumisen perinne tekevät siitä perisuomalaisen metsästysmuodon, jossa luonnon kunnioittaminen nousee tärkeään rooliin.

Kestävyys turvataan metsästysaikojen säätelyllä

Menneen kesän laskentojen mukaan metsäkanalintukannat ovat edelleen laskussa, ja tämä on tuonut mukanaan rajoituksia metsästysaikoihin. Myös metsästysseurat rajoittavat metsästystä paikallisesti omiin havaintoihinsa perustuen, esimerkiksi kiintiöiden ja soidinalueiden rauhoitusten muodossa.

Hyvinä lintuvuosina metsästyskautta voidaan pidentää, ja siihen voi sisältyä myös latvalinnustus. Päätöksenteon taustalla on kansainvälisestikin laadukkaaksi arvioitu kannanarviointijärjestelmä, joka mahdollistaa ajantasaisen, joustavan ja kestävän riistapolitiikan.

Nuorten lintujen verotusta

Matalan kannan vaiheessa metsästys tulisi kohdistaa pääasiassa nuoriin yksilöihin, mikä tukee kannan elinvoimaisuutta pitkällä aikavälillä. Soitimilta metsästämistä tulisi välttää, sillä se kohdistaa verotuksen arvokkaimpiin yksilöihin ja voi heikentää soitimien vetovoimaa.

Elinvoimaiset soidinalueet puolestaan houkuttelevat lisää lintuja ja tukevat koko populaation vahvistumista. Metsäkanalintukannat vaihtelevat tyypillisesti syklisesti. Kun kanta kääntyy nousuun, metsästyksen verotusta voidaan jälleen lisätä. Tämän vuoksi on tärkeää osoittaa malttia ja vastuullisuutta matalan kannan aikana, jotta tulevina vuosina voidaan jälleen nauttia runsaammista kannoista ja pidemmistä metsästysajoista.