Musiikilla voi sekä rikkoa että parantaa mielen – uutuuskirja käsittelee musiikkiterapiaa kidutuksen uhrien ja pakolaisten kuntouttamisessa

“Musiikkiterapia voi olla perinteistä yksilöterapiaa terapiavastaanotolla, mutta musiikkia voidaan myös tuoda muihin, arkisiin ympäristöihin, jossa sillä voi olla myös  terapeuttinen vaikutus”, kertoo musiikkiterapian dosentti, tutkija Sami Alanne Taideyliopistosta.

Alanne on kirjoittanut uraauurtavan kirjan “Music, Music Therapy and Refugees” musiikkiterapian käytöstä pakolaisten ja kidutuksen uhrien auttamisessa. Springer Nature -kustantamon mukaan se on ensimmäinen laatuaan.

Jokapäiväinen musikkiterapeuttinen lähestymistapa voi olla esimerkiksi sitä, että kun eri kulttuuritaustoista tulevat ihmiset kohtaavat vaikkapa pakolaiskeskuksessa, he opettavat oman kulttuuriperinteensä lauluja toisilleen. Tällainen yhteisöllisyys tukee normaalia arkea ja traumoista toipumista.

”Muiden ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen vähentää ennakkoluuloja ja pelkoja sekä eristäytyneisyyttä, joka liittyy traumoihin. Sen lisäksi voi olla tietysti myös yksilöterapiaa tai ryhmäterapiaa ja monia muita kuntoutusmuotoja, joita yhdistelemällä päästään parhaaseen lopputulokseen”, Alanne sanoo.

Musiikilla kidutuksen välineenä on pitkä perinne

Alanteelle kirjan kirjoitusprosessissa yllätyksenä tuli, miten pitkä historia on musiikin pimeällä puolella.

”Musiikkia on käytetty manipuloinnin ja alistamisen keinona systemaattisesti esimerkiksi toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikana – ja sitä käytetään edelleen nykysodissa.”

Alanteen mukaan historiallisessa jatkumossa toistuu sama kaava: musiikin avulla tavoitteena on kitkeä uhreilta oma ajattelu ja identiteetti.

”Natsi-Saksassa keskitysleirivankeja uuvutettiin laulamisen ja marssimisen keinoin, mutta toisaalta musiikkia käytettiin myös siihen, että keskitysleirien työvoimaa pidettiin hengissä ja pyrittiin saamaan heistä kaikki irti. Manipulointi musiikin kautta oli kattavaa.”

Synkkiä esimerkkejä löytyy niin Kiinasta ja Venäjältä ja myös Yhdysvalloista. Vankeja on kidutettu musiikilla Yhdysvaltain laivastotukikohdassa Guantanamo Bayssa sijaitsevalla vankileirillä.

”Siellä musiikkia käytettiin persoonallisuuden rikkomiseen kuulustelutarkoituksissa.”

Musiikkiterapia tuo musiikin takaisin

Kirjassa pyritään löytämään keinoja käyttää musiikkia parantavalla tavalla, mutta samalla sen pääkohderyhmän, mielenterveysammattilaisten, on hyvä tietää, että asiakkailla voi olla myös musiikkiin ja ääniin liittyviä traumoja.  

Alanne ei silti sulje musiikkiterapiaa menetelmänä pois niiltä, joita on kidutettu musiikin keinoin. Päinvastoin hänen mukaansa musiikin välttely terapiassa pelaa suoraan diktaattorien pussiin.

”Jos musiikkiterapiaa vältellään, trauma toistuu. Jos terapeutilla on riittävästi tietämystä ja ammattitaitoa, musiikkia voidaan käyttää terapeuttisesti.”

Toki musiikkiterapia voi olla hankalampaa, jos sitä on aiemmin käytetty osana väkivaltaa terapia-asiakasta kohtaan. Kidutetuille voi olla tapahtunut niin vaikeita asioita, että toipuminen voi viedä vuosikymmeniä.

Traumatisoitumisessa kytkös kehon ja mielen välillä katkeaa ja traumatisoituneen voi olla vaikea saada yhteyttä tunteisiinsa. Musiikilla on suuri voima tässä prosessissa ja siksi sitä on Alanteen mukaan oivallettu käyttää kidutuksen muotona. Mutta onneksi musiikin voima toimii molempiin suuntiin: musiikki voi palauttaa näitä yhteyksiä ja siksi se on tärkeä terapeuttinen väline.

Musiikkiterapian avulla musiikin voi siis saada takaisin. Se vain vaatii pitkäjänteistä työtä.

”Se, että musiikkia voi kuunnella ja rentoutua samalla, voi olla iso voitto toipumisessa. Kun hermosto löytää kyvyn rauhoittua ja nukkua, elämänlaatu paranee suuresti.”

Tavoitteena riittävän vahva identiteetti

Kun terapia-asiakas on pakolainen, on todennäköistä, ettei terapeutilla ja asiakkaalla ole yhteistä kieltä. Alanteen mukaan terapiassa voidaan käyttää tulkkia, mutta musiikkiterapiassa häntä ei välttämättä aina tarvita, koska vuorovaikutus on mahdollista musiikillisen toiminnan kautta.

”Rytmien ymmärrys musiikissa voi esimerkiksi toimia yhteisenä kielenä. Toki voi olla vivahde-eroja siinä, mitä musiikki merkitsee eri kulttuureissa, mutta otamme sen rikkautena ja mahdollisuutena rakentaa siltaa ihmisten välille.”

Suomalaisella terapeutilla ja pakolaisena Suomeen tulleella voi olla myös hyvin erilaiset kulttuurilliset taustat.

”Kulttuurieroista on hyvä olla tietoinen, mutta tunteet ovat yleisinhimillisiä. Olemme kuitenkin ihmisiä kaikki ja voimme kokea ja jakaa asioita yleisinhimillisen kokemuksen avulla.”

Kulttuurieroista puhutaan avoimesti ja pyritään löytämään ymmärrystä sitä kautta.

”On hyvä tuoda esimerkiksi esiin, että Suomessa on sallittua olla eri mieltä terapeutin tai viranomaisen kanssa. Voimme tutkiskella yhdessä, että mitä saa ja voi sanoa. Näiden keskustelujen kautta päästään kiinni traumoihin, pelkoihin tai vaikeuksiin sopeutua uuteen tulomaahan.”

Myös pelkästään uuteen kulttuuriin saapuminen saa aikaan kriisin.

”Maahanmuuttokriisiä voi verrata nuoruusiän kehityskriisiin. Pitää opetella uudet tavat ja säännöt, sopeutua uuteen elämään ja kulttuuriin, mutta toisaalta samalla säilyttää oma identiteetti”, Alanne kuvaa.

Musiikki ja taide voivat olla apuna myös maahanmuuttokriisissä. Alanne muistuttaa kirjassaan, että länsimaisten terapeuttien tulisi vahvistaa kunkin asiakkaan yksilöllistä kulttuurillista identiteettiä.

Toisinaan asiakas voi jäädä pakolaisrooliin vangiksi. Siksi terapiassa on hyvä huomata, että vanhaa kotimaata ei voi vain repäistä irti, se on aina osa identiteettiä.

”Kasvuun ja paranemiseen tarvitaan riittävän vahva identiteetti, jolloin on mahdollista päästää irti traumoista.”

Sami Alanne

• musiikkiterapian dosentti ja tutkija Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa
• työskentelee myös vierailevana tutkijana Taideyliopiston Tutkimusinstituutissa
• pitkä tausta käytännön musiikkiterapiatyöstä pakolaisten ja kidutettujen kanssa
• väitellyt Sibelius-Akatemiasta vuonna 2010 aiheenaan “Music psychotherapy with refugee survivors of torture : interpretations of three clinical case studies”
• toimii nykyisin yksityisyrittäjänä ja -terapeuttina