Metsästäjäliiton itäiset piirit: Luonnonsuojeluliitto Tapiola suojaamaan rehupaalit ja rakentamaan petoaidat

Suomi lähenee suurpetopolitiikassa eräänlaista valittajien harvainvaltaa. Näin kokevat Metsästäjäliiton kolme itäistä piiriä sekä Satakunnan piiri, jotka kirjelmöivät 18.9.2025 turhautumistaan suurpetopolitiikan ratkaisemattomuuteen. 

Rehupaali on kallis sipsipussi

Luonnonsuojeluliitto Tapiolan tekemät toistuvat valitukset suurpetojen kaatoluvista ovat johtaneet hallinto-oikeuden toimeenpanokieltoihin. Esimerkiksi rehupaaleja sipsipusseina hotkivan karhukannan kannanhoito on estynyt, vaikka suurpetojen pihavierailut ovat ennennäkemättömällä tasolla.

Metsästäjäliiton itäisen Suomen piirit tuovat turhautumisensa esiin yhdessä MTK:n paikallispiirien kanssa avoimessa kirjeessä Luonnonsuojeluliitto Tapiolalle.

”Suurpetojen kannanhoito ja siihen liittyvä metsästys on hyväksytty demokraattisesti eduskunnassa ja valmisteltu tieteeseen perustuen ministeriön toimesta. Riistakeskus vastaa suunnitelmien toteutuksesta metsästäjien avustuksella.”

”Teidän valitustenne vuoksi tämä yhteiskunnallisesti hyväksytty toiminta on nyt estetty”, piirit muistuttavat.

Itä: Tapiola metsälaitumille paimeneen 

Piirien edustajat toteavat, että Tapiolan seuraukset ulottuvat laajasti maaseudun elinkeinoihin ja arkeen. Koska yksi järjestö on valituksillaan aktiivisesti vaikuttanut siihen, ettei suurpetojen kannanhoidollista metsästystä voida toteuttaa, idän piirit pitävät kohtuullisena vaatia Tapiolaa osallistumaan aiheuttamiensa seurausten hallintaan:

”Me allekirjoittaneet edellytämme, että Luonnonsuojeluliitto Tapiola kantaa vastuuta ja osallistuu käytännön toimiin:

• turvaamalla lasten koulutiet syrjäseudulla
• vartioimalla karjankasvattajien eläimiä metsälaitumilla,
• suojaamalla rehupaaleja karhutuhoilta öisin,
• avustamalla petoaitojen rakentamisessa ja huoltamisessa.”

Länsi: laki ei toimi

Satakunnan piiri ja MTK Satakunta toteavat yhteisessä vetoomuksessa Satakunnan kansanedustajille paikallisten jäävän vaille oikeussuojaa, kun metsästyslaki ei anna viranomaisille ja kansalaisille riittäviä työkaluja tilanteen hallintaan.

”Susi on opportunistinen peto, jonka käyttäytymistä ei voi ennustaa pelkästään ravintotilanteen perusteella. Läntisen Suomen vahvoista hirvieläinkannoista huolimatta kotieläinvahinkoja tapahtuu jatkuvasti. Tutkimus ei anna takeita, että ravinnon vähentyessä sudet siirtyisivät pois alueelta; päinvastoin ne mukautuvat uusiin ravinnonlähteisiin, mikä kasvattaa riskejä”, kirjoittaa Satakunta.

Piiri muistuttaa poliisin todenneen lausunnossaan, että susikannan tulee säilyä ihmisarkana, jotta vaaratilanteilta ja poliisin toimenpiteiltä vältytään.

”Maatalousyrittäjät ovat tehneet kalliita investointeja kotieläinten suojaamiseksi. Nämä kustannukset eivät palaudu markkinoilta. Taloudellisen taakan lisäksi henkinen kuormitus, unettomat yöt ja jatkuva huoli jää yksin kannettavaksi.”

Kirjoittajien mukaan epäsuhta nakertavaa Satakunnan elinvoimaa.

”Tämä ei ole vain yksittäisten perheiden kokemus, vaan koko yhteiskunnan toimintaa muuttava ilmiö.”