Uusi tutkimus tuo esiin piirreresilienssin merkityksen äitien ja isien mielenterveydessä

Juuri julkaistu väitöstutkimus tarkastelee äitien ja isien piirreresilienssin yhteyttä masennus- ja ahdistusoireisiin, haitallisiin lapsuuden kokemuksiin ja varhaisen vanhemmuuden aikana koettuihin kuormittaviin elämäntapahtumiin. Turun yliopiston väitöskirjatutkija, PsM Viivi Mondolinin mukaan piirreresilienssillä tarkoitetaan yksilön ominaisuutta, joka auttaa selviytymään vastoinkäymisistä.

– Aiemmissa tutkimuksissa piirreresilienssin on havaittu olevan johdonmukaisesti yhteydessä parempaan mielenterveyteen, kuten vähäisempään masennuksen ja ahdistuksen esiintyvyyteen. Kuitenkin ymmärrys siitä, miten pysyvää piirreresilienssi on tai miten sitä voidaan vahvistaa, on vasta lisääntymässä, hän kertoo.

Mondolinin väitöskirjan tutkimusotos koostuu äideistä ja isistä kattaen sekä raskausajan että ajanjakson noin viisi vuotta synnytyksen jälkeen.

Isillä piirreresilienssin merkitys korostui

Väitöstutkimustulosten mukaan piirreresilienssi oli systemaattisesti yhteydessä sekä matalampiin masennus- että ahdistusoireisiin. Äideillä piirreresilienssillä pystyttiin jopa ennustamaan oireita kuuden vuoden jälkeen.

Piirreresilienssi vaikutti antavan suojaa lapsuuden haitallisten kokemusten, eli ACE-kokemusten vaikutuksia vastaan:

• ACE-kokemusten tiedetään lisäävän riskiä aikuisiän mielenterveysongelmien kehittymiselle. Piirreresilienssi oli kuitenkin yhteydessä vähäisempiin masennus- ja ahdistusoireisiin riippumatta lapsuuden haitallisista kokemuksista
• Isillä piirreresilienssin merkitys korostui sitä enemmän, mitä enemmän ACE-kokemuksia he olivat raportoineet

Väitöskirja tarkasteli myös seuranta-aikana koettujen kuormittavien elämäntapahtumien – kuten läheisen kuoleman, vakavan sairastumisen tai taloudellisten vaikeuksien – yhteyttä piirreresilienssiin ja masennus- ja ahdistusoireisiin.

Odotetusti kuormittavat elämäntapahtumat lisäsivät psyykkistä oireilua, mutta piirreresilienssi oli jälleen systemaattisesti yhteydessä vähäisempään oireiluun riippumatta koetuista kuormittavista elämäntapahtumista.

Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin liittyvätkö lapsuuden haitalliset kokemukset, masennus- ja ahdistusoireet tai piirreresilienssi siihen, miten elimistö ikääntyy solutasolla. Toisin kuin monissa aiemmissa tutkimuksissa, tässä tutkimuksessa masennus- tai ahdistusoireet tai ACE-kokemukset eivät olleet yhteydessä ennenaikaiseen biologiseen ikääntymiseen.

Vastaavia aiempia tutkimuksia piirreresilienssin ja telomeerien eli biologisen ikääntymisen markkereiden yhteydestä ei ollut, mutta myöskään piirreresilienssiin tätä yhteyttä ei havaittu.

– Tulos voidaan tulkita rohkaisevana siitä, että ACE-kokemukset eivät automaattisesti johda ennenaikaiseen biologiseen ikääntymisen.

Yksi keskeisimmistä väitöskirjan havainnoista koskee piirreresilienssin pysyvyyttä. Resilienssitutkimuksessa näkökulmat, joissa korostetaan resilienssin piirremäisyyttä, ovat toisinaan saaneet kritiikkiä osakseen siitä, että resilienssi on paljon muuta – ja oikeastaan kaikkea muuta – kuin ajassa pysyvä yksilön ominaisuus.

Mondolinin väitöstutkimus antaa kuitenkin viitettä siitä, että piirreresilienssissä on jopa yllättävän paljon pysyvyyttä, joskin myös alttiutta muutokselle.

– Tässä yhteydessä on hyvä korostaa sitä, että itse ajattelen piirreresilienssin olevan kuitenkin vain yksi palanen laajempaa resilienssikonseptia, Mondolin sanoo.

Resilienssin tunnistaminen voi vahvistaa mielenterveystyötä

Mondolinin mukaan piirreresilienssin merkitys sekä äitien että isien mielenterveydessä näyttää vakuuttavalta: varsinkin tulokset isien piirreresilienssistä tuovat aiemmin niukasti tutkittua näkökulmaa vanhempien mielenterveyden tarkasteluun.

– Erityisen iloinen olen siitä, että FinnBrainissa pystymme lisäämään ymmärrystä ja huomiota myös isien mielenterveyden kysymyksissä, hän sanoo.

Tutkimus tuo myös uutta tietoa piirreresilienssin pysyvyydestä, jota on tutkittu tähän mennessä hyvin rajallisesti. Piirreresilienssin tunnistaminen ja huomioiminen mielenterveystyön osana voi edistää vanhempien kokonaisvaltaista kohtaamista ja tukemista.

– Resilienssinäkökulman lisääminen mielenterveyskentällä – ja koko yhteiskunnassa – on ylipäätään toivottavaa, sillä usein keskitytään liiaksi oireisiin ja ongelmiin. Resilienssinäkökulma ei pyyhi näitä pois, mutta tuo tervetullutta tasapainoa mielenterveyteen suhtautumiseen ja sen kanssa työskentelyyn, Mondolin kertoo.

***

PsM Viivi Mondolin esittää väitöskirjansa ”The Stability and Protective Role of Trait Resilience in Mental Health During Early Parenthood - the FinnBrain Birth Cohort Study” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 3.10.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/ab84588a-81f4-4990-b02e-a00b9e37d296/public (kopioi linkki selaimeen).

Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Kieran ODonnell (Yale, Yhdysvallat) ja kustoksena emeritusprofessori Hasse Karlsson (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykologia.