Tieteelle tuntematon hyönteissuku löytyi maapallon ”viimeiseltä rajaseudulta”

Amazonian sademetsien latvustoja kutsutaan usein maapallon ”viimeiseksi rajaseuduksi”, sillä niiden luonnon monimuotoisuudesta tiedetään vasta hyvin vähän ja ne poikkeavat lajistoltaan sademetsän alemmista kerroksista.

Latvustotutkimus sai alkunsa 1980-luvulla, kun amerikkainen hyönteistutkija Terry L. Erwin (1940-2020) ymmärsi korkealla latvustossa elävien eliölajistojen olevan äärimmäisen lajirikkaita ja tuntemattomia. Amazonian sademetsien korkeimmat puut ulottavat latvustonsa jopa yli 60 metrin korkeuteen, mikä tekee niiden tutkimuksesta haastavaa.

Turun yliopiston Amazonia-tutkijat ovat kartoittaneet Amazonian ja trooppisten Andien luonnon monimuotoisuutta jo kymmenien vuosien ajan. He nimeävät vuosittain esimerkiksi lukuisia tieteelle tuntemattomia eläinlajeja erityisesti läntisen Amazonian sademetsistä, jotka lukeutuvat luonnoltaan maapallon monimuotoisimpiin alueisiin.

Nyt tutkijat ovat löytäneet Amazonian latvustoista tieteelle aiemmin tuntemattoman hyönteisuvun, jonka he nimesivät Amazoboeaksi.

– Olemme keskittyneet tutkimuksissamme erityisesti sademetsien alempiin osiin, sillä niitä on helpompi tutkia kuin latvustoja. Uudessa tutkimuksessa tieteelle kuvattu hyönteissuku, Amazoboea, löytyi kuitenkin latvustoista kerätyistä näytteistä. Se poikkeaa selvästi kaikista muista tähän mennessä kuvatuista hyönteissuvuista ja kertoo osaltaan latvustossa elävän lajiston erikoisuudesta. Tieteelle tuntemattomien hyönteissukujen löytyminen on erittäin harvinaista. Olen tutkinut Amazonian hyönteisiä jo vuodesta 1998 lähtien ja löytänyt sieltä satoja tieteelle tuntemattomia lajeja, mutta Amazoboea on vasta seitsemäs tieteelle kuvaamani hyönteissuku, biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari E. Sääksjärvi Turun yliopistosta kertoo.

Nyt löytynyt tieteelle uusi hyönteissuku kuuluu loispistiäisiin. Ne säätelevät muiden eliölajien kantoja loisimalla hyönteis- ja hämähäkkilajien nuoruusvaiheissa. Loispistiäiset sijaitsevat korkealla luonnon ravintoverkoissa, mikä tekee niistä erityisen alttiita luonnon köyhtymiselle. Niiden alapuolella tapahtuvat muutokset verkostoissa heijastuvat kasautuen loispistiäisten uhanalaisuuteen. Tästä johtuen loispistiäiset soveltuvat myös biodiversiteetti-indikaattoreiksi.

– Latvustossa elämiseen erikoistuneet loispistiäiset jäävät usein keräämättä perinteisillä aineistonkeruumenetelmillä ja lukeutuvat näin alueen biodiversiteetin näkymättömään osaan. Kutsumme tätä luonnon monimuotoisuuden tuntematonta osaa pimeäksi biodiversiteetiksi. Sen suojelu on erityisen haastavaa, sillä siihen lukeutuvista lajeista tiedetään vasta vähän. On näyttöä siitä, että latvustossa elävät hyönteiset laskeutuvat maata kohti metsän aukkopaikoissa, jolloin perinteiset maan päällä olevat pyydykset voivat kerätä muutamia yksilöitä, väitöskirjatutkija Emil Österman Turun yliopistosta ja SusTra-tohtorikoulutuspilotista kertoo.

Sademetsien luonnon monimuotoisuuden tehokas suojelu edellyttää tarkkaa ymmärrystä luonnon monimuotoisuuden jakautumisesta eri alueiden sisällä ja välillä.

– Jatkamme kenttätutkimuksia Amazoniassa, sillä luonnon köyhtyminen etenee siellä nopeasti. Amazoniasta on viimeisen 40 vuoden aikana tuhoutunut jo noin viidennes. Uudet lajilöydöt auttavat meitä ymmärtämään sademetsien toimintaa paremmin, mikä helpottaa myös niiden suojelua. Minulle nyt julkaistu tutkimus on myös henkilökohtaisesti tärkeä, sillä sain nimetä Amazoboea-suvun ainoan tunnetun lajin iloisen ja uskollisen Selva-koiramme mukaan. Selva tarkoittaa espanjaksi sademetsää, Sääksjärvi iloitsee.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin kansainvälisessä ZooKeys-tiedelehdessä.