Maria Aspala: Kohtuuhintainen asuminen on Helsingin kasvun elinehto

Helsinki kasvaa ja muuttuu jatkuvasti. Kaupunki vetää puoleensa opiskelijoita, ammattilaisia ja perheitä eri puolilta Suomea – eikä ihme. Elinvoimainen, monipuolinen Helsinki tarjoaa mahdollisuuksia, joita muualla ei aina ole. Kaupungin kehitys rakentuu kuitenkin sen varaan, että kaikilla on mahdollisuus asua täällä.  

Tämä perusta on nyt uhattuna. Hallitus suunnittelee, että korkotukilainojen myöntövaltuus putoaa 500 miljoonaan euroon vuonna 2027, kun se oli vielä viime vuonna 2,2 miljardia euroa ja tänä vuonna 1,7 miljardia euroa. 

Kaikki Hekan uudiskohteet ja perusparannukset on rahoitettu korkotukilainoilla. Jos leikkaukset toteutuvat, uusien asuntojen ja peruskorjausten määrä vähenee tuntuvasti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kohtuuhintaisten kotien rakentaminen Helsingissä hidastuu merkittävästi samalla kun niiden tarve kasvaa. 

Leikkaukset uhkaavat sekä koteja että työpaikkoja

Leikkauksilla olisi vaikutusta myös työllisyyteen. Hekan rakentaminen ja perusparannukset ovat työllistäneet laajasti suunnittelu- ja arkkitehtitoimistoja sekä urakoitsijoita. Kun investoinnit vähenevät, vähenevät myös työpaikat, ja vaikutukset näkyvät laajasti rakentamisen ja palvelujen ketjussa. 

Leikkausten vaikutus kohdistuisi erityisen voimakkaasti Helsinkiin. Kaupunki on saanut viime vuosina 20–45 prosenttia koko maan korkotukivaroista. 

Samaan aikaan väestö kasvaa, ja uusia alueita kaavoitetaan. Ilman rahoitusta nämä alueet eivät täyty kodeista, joihin tavallisten helsinkiläisten palkka riittää. Meidän on turvattava asunto myös pienituloisille ja eläkeläisille. 

Kohtuuhintainen asuminen on Helsingin elinvoiman ehto. Se turvaa työvoiman saatavuuden ja ehkäisee segregaatiota. Helsinkiin ei synny kohtuuhintaista asumista ilman kaupungin ja valtion ohjausta muuta maata korkeampien rakennuskustannusten ja tonttihintojen vuoksi.  

Helsingin ei pidä joutua ratkaisemaan kohtuuhintaisen asumisen tulevaisuutta yksin. Tarvitaan valtion ja kaupungin yhteinen tahtotila: riittävä rahoitus, pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa ja ymmärrys siitä, että kohtuuhintainen asuminen on edellytys kaupungille, joka pysyy elävänä ja yhdenvertaisena.