Metsäbiotalouden tiedepaneelin pj. Antti Asikainen: EU:n sääntelyviidakko luo epävarmuutta metsäalalle

EU:n metsiin vaikuttavien 80 aloitteen yhteisvaikutuksia ei arvioitu  

Metsäbiotalouden tiedepaneeli selvitti EU:n ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikkojen vaikutuksia metsäbiotalouteen Suomessa, EU:ssa ja globaalisti. –  Ongelma on se, että sääntelyviidakko luo ylimääräistä epävarmuutta metsänomistajien ja investorien keskuudessa. Sääntelyn kansallinen toimeenpano tuottaa toivottujen vaikutusten lisäksi myös kielteisiä vaikutuksia.

–Tämä on seurausta siitä, että EU:n metsien käyttöön liittyvien yli 80 politiikkatoimen yhteisvaikutuksia metsäbiotalouteen ei ole systemaattisesti arvioitu, sanoo Tiedepaneelin puheenjohtaja, Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja Antti Asikainen.

EU:n velvoittava metsiä koskeva sääntely on Asikaisen mukaan lisääntynyt vuodesta 2019 alkaen, kun ilmasto- ja ympäristötavoitteet ovat nousseet sääntelyn keskiöön. – EU - sääntelyn kohteet ja tavoitteet eivät nouse ensi sijassa metsäbiotalouden tarpeista, vaan maataloussektorilta. Tämä näkyy esimerkiksi metsäkato- ja ennallistamisasetusten perusteluissa ja painotuksissa.

EU:n metsäsääntelyn vaikutukset kohdistuvat erityisen voimakkaasti Suomeen

Kun Suomi on EU:n metsävaltaisimpia maita ja metsäteollisuuden rooli on kansantaloudessa keskeinen, Asikaisen mukaan EU:n aloitteiden vaikutukset osuvat Suomeen erityisen voimakkaasti. – Sääntelyn seurauksena puuntuotannon edellytykset kiristyvät, ja metsänomistajien sekä teollisuuden on sopeuduttava samanaikaisesti hiilinielutavoitteisiin, biodiversiteetin turvaamiseen ja bioenergian kestävyysvaatimuksiin. Tämä monikerroksinen paine voi heikentää kilpailukykyä ja lisätä epävarmuutta.

 –EU:ssa metsäsääntelyä tehdään sirpaloituneesti useiden eri politiikkasektorien kautta, jolloin kokonaisvaikutusten hahmottaminen on vaikeaa. Jotta sääntely tukisi eri tavoitteita mahdollisimman hyvin, tarvitaan systemaattista yhteisvaikutusten arviointia, ja vaikutuksia olisi arvioitava myös EU:n ulkopuolella. Muuten voi käydä niin, että metsien käyttö vähenee EU:ssa ja Suomessa, mutta lisääntyy muualla maailmassa, jolloin tavoitteiden globaali hyöty jää rajalliseksi.

Kun komissio ei toteuta maakohtaisia perusteellisia vaikutusanalyysejä, se lähettää säädökset keskeneräisinä jäsenmaille kommentoitaviksi. – Vaikutusarviot jäävät jäsenmaiden ja niiden asiantuntijaorganisaatioiden vastuulle. Näitä komissio sitten toivon mukaan käyttää säädösvalmistelun viimeistelyssä, sanoo Asikainen.

Ennallistamisen toimenpidekustannukset voivat nousta jopa 19 miljardiin euroon  

Luken tekemän arvion mukaan luontotyyppien ennallistamisvelvoite kohdistuisi Suomessa noin 2–6 miljoonaan hehtaariin, ja toimenpidekustannukset voivat nousta jopa 19 miljardiin euroon vuoteen 2050 mennessä.

–Raportissa tarkastellun vaikutusten arvioinnin mukaan, ennallistamistoimista aiheutuvat käyttörajoitukset voisivat vähentää yksityismetsien tuloja jopa 173 miljoonalla eurolla vuosittain. Kun vaikutukset ovat vielä suurelta osin epävarmoja, se lisää kansallisen toimeenpanon riskejä, muistuttaa Asikainen.

Asikaisen mukaan erityisesti ennallistamisasetuksen kansallisessa toimeenpanossa vaikutusarviot ovat hyvänä tukena, kun pyritään tekemään sekä vaikuttavaa, kohdistettua ennallistamista, että välttämään mahdolliset metsäbiotalouteen kohdistuvat negatiiviset vaikutukset. – Tiedepaneelin valmisteilla oleva raportti vertaileekin keskenään eri ennallistamisskenaarioita sekä metsäsektori- että kansantalousvaikutusten näkökulmasta.

Hakkuurajoituksista seuraa hakkuuvuotoja EU:n ulkopuolelle

LULUCF-asetus liittää metsät tiiviiksi osaksi EU:n ilmastopolitiikkaa.  Ilmastopaneelin raportin mukaan vuoden 2030 LULUCF-velvoitteen saavuttamiseksi hakkuita olisi vähennettävä 62 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2030 mennessä, mikä olisi huomattava lasku nykyisestä noin 75 miljoonan kuutiometrin tasosta.

– Raportissa tarkasteltujen tutkimusten mukaan hakkuiden vähentämisestä EU:ssa voi aiheutua riski hakkuiden osittaiseen siirtymiseen EU:n ulkopuolelle. Nämä tutkimukset perustuivat skenaariomallinnuksiin, joiden mukaan noin 70 prosenttia EU:ssa vähennetyistä hakkuista kompensoitiin kasvavina hakkuina EU:n ulkopuolella, mikä heikentää globaalia ilmastovaikutusta, muistuttaa Asikainen.

EU:n ilmastopolitiikan kautta tapahtuva ohjaus metsäpolitiikkaa kasvanut 

Hankkeen päätutkijan, Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Hanna Siiskosen mukaan  yksittäisten politiikkatoimien vaikutuksia on kyllä arvioitu, mutta usein kapealaisesti ja vain tiettyyn osa-alueeseen, kuten ilmastovaikutuksiin, keskittyen.

– Sen sijaan politiikkatoimien yhteisvaikutuksia on tarkasteltu vähän vain yksittäisissä tutkimuksissa. Yhteisvaikutuksia tarkastelleen tutkimuksen mukaan usean EU:n ohjauskeinon yhteisvaikutukset voivat nostaa puunkorjuun kustannuksia 18 prosenttia ja siten heikentää metsätalouden kannattavuutta.

Vaikka EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, sen eri politiikkasektorien ohjauskeinot vaikuttavat Siiskosen mukaan yhä voimakkaammin metsien käyttöön myös Suomessa.
– Vaikka metsäpolitiikkaa kuuluu kansalliseen toimivaltaan, edellisen komission kaudella EU:n ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikan kautta tapahtuva ohjaus on kasvanut.

Markku Laukkanen

markku.laukkanen@audiomedia.fi