Verottaja ei ehkä halua kansalaisten makuuhuoneisiin, mutta lakiehdotus mahdollistaisi senkin

Verottajan huoli tiedonsaannista harmaan talouden torjuntaa varten on ymmärrettävä, ja veronkierron torjuntaan tarvitaan luonnollisesti tietoa. Vaikka hallituksen esitystä ei olisikaan tarkoitettu laajentamaan Verohallinnon tiedonsaantioikeuksia, esitys on niin epämääräisesti muotoiltu, että se mahdollistaa sekä perusoikeuksia että tietosuojasääntelyä rikkovat tietopyynnöt.

Vaikka esitys edellyttää tietopyynnön kohdentamista verovalvonnassa välttämättömiin tietoihin, jäävät tietojen käsittelyn tarkoitus, sen kohteena oleva tietosisältö sekä tiedon luovuttamiseen velvoitettujen toimijoiden piiri säännöksessä kokonaisuutena hyvin väljiksi. Lopputuloksena on, että esityksenkin mukaan verohallinnon käsiin voi laajamittaisten tietopyyntöjen seurauksena päätyä täysin tarpeettomia henkilötietoja.

Ei ole varsinaisesti syytä olettaa, että Verohallinnolla olisi tarvetta tai kiinnostusta ensisijaisesti penkoa kansalaisten yksityisasioita, kuten terveystietoja tai aatteellisiin yhdistyksiin kuulumista, saati sitten luovuttaa niitä muille viranomaisille. Lakiehdotuksen keskeinen ongelma on, että sen epämääräinen muotoilu mahdollistaa myös tällaiset tulkinnat.

Verohallinnon mukaan kerättyjä tietoja saisi käsitellä vain tarkkaan määritetty ja luvitettu virkamiesjoukko. Tämäkin keskeinen vaatimus on esityksessä avattu liian epämääräisesti. Tietoihin tulee olla myös teknisesti rajattu pääsy vain tälle joukolle, jotta tiedot on asianmukaisesti suojattu. Tämä vaatimus on oltava myös laissa, eikä riittävien teknisten suojatoimenpiteiden määrittely saisi jäädä ainoastaan Verohallinnon oman harkinnan varaan.

Se, että pankit luovuttaisivat vertailutietotarkastusten nimissä laajamittaisia data-aineistoja ihmisten tilitapahtumista, olisi hyvin herkästi tietosuojasääntelyn vastaista. Tämän vaaran on todennut myös tietosuojavaltuutettu, jonka mukaan esityksen mahdollistama data saattaisi helposti sisältää suuria määriä arkaluonteisiakin henkilötietoja myös niistä kansalaisista, joiden ei epäillä syyllistyneen väärinkäytöksiin.

Pelkät johtopäätöksenomaiset toteamukset täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta sekä perusoikeusjärjestelmän kannalta oikeasuhtaisuudesta, eivät riitä. Puutteet lakiehdotuksen perusteluissa ja liian väljät muotoilut lakitekstissä voivat johtaa jopa esityksen perustuslain vastaisuuteen tai vähintäänkin merkittäviin tulkintahaasteisiin lain soveltamisessa.

Tietosuojavaltuutetun ohella myös oikeusministeriö on kritisoinut esityksen muotoilua, joka antaa Verohallinnolle tarpeettoman laajan harkintavallan. Oikeusministeriö muistuttaa, että tietopyyntöjen on aina oltava oikeansuhtaisia suhteessa tavoitteisiin. Oikeusministeriö on lisäksi kiinnittänyt huomiota henkilötietojen käsittelyä koskevia valtiosääntöoikeudellisia näkökohtiin sekä esityksen mukaisten vaadittujen henkilötietojen käsittelyn suojatoimien riittävyyteen.

Herää kysymys, johtuuko esityksen sisältö lainvalmistelijoiden ymmärtämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä tietosuojaa kohtaan, vai onko taustalla riittämätöntä tietämystä tietosuojasääntelystä.

Tietosuojasääntelyn ja perusoikeuksien vaatimusten toteutuminen on pankeille paitsi pakollista, myös osa vastuullista toimintaa. Uudistuksesta koituisi pankeille kustannuksia, mutta keskeinen ongelma on, että etenkin tietosuojasäännösten rikkomisesta seuraisi huomattavat sanktiot.

Muissakaan Pohjoismaissa veroviranomaisten tiedonsaanti ei ole niin laajaa kuin mitä vireillä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan. Esimerkiksi Ruotsissa vertailutietotarkastuksia ei saa kohdentaa luonnollisiin henkilöihin eikä kuolinpesiin. Tanskassa tarkastukseen vaaditaan 19 maallikosta koostuvan veroneuvoston (Skatterådet) lupa, mikäli tarkastus kohdistuu luonnollisiin henkilöihin tai nimeämättömiin oikeushenkilöihin. Norjassa tiedon keräämiselle tulee olla erityinen syy, jos veroviranomainen ei yksilöi sitä verovelvollista tai toimea, josta se pyytää tietoa. Tällaisissa tilanteissa tietoa voidaan kerätä vain yrityksistä, ei luonnollisista henkilöistä.

Verohallinto on jo aiemmin rikkonut lakia pyytämällä pankilta tietoja kaikista sen asiakkaista tietyltä ajanjaksolta. Korkein hallinto-oikeus ja tietosuojavaltuutettu ovat todenneet jo vuosina 2020 ja 2022 tietopyynnöt lainvastaisiksi, mutta liian laajat tietopyynnöt ovat jatkuneet. Helsingin hallinto-oikeus on viimeksi syyskuussa 2025 todennut vuonna 2023 tehdyn tietopyynnön lainvastaiseksi.  Ratkaisuissa on pidetty ongelmallisena, että tietopyynnöt olivat jo lähtökohtaisesti liian laajoja eikä vertailutietopyyntöjä pyrittykään rajaamaan vain verovalvonnalle tarpeellisiin tietoihin.

Perustuslakivaliokunta on parhaillaan arvioimassa, onko lakiesitys perustuslain mukainen. Toisin kuin Verohallinto ja valtiovarainministeriö väittävät, esitys ei ole onnistunut huomioimaan tietosuojasääntelyn vaatimuksia. Viimeistään valiokunnan näkemyksestä selviää, rikkooko esitys perustuslain takaamaa yksityisyyden suojaa ja miten perustuslaki suhtautuu mahdollisuuteen kerätä hallituksen esityksen mukaisesti laajamittaisia tietoja pankkitilitiedoista.  

Perustuslakivaliokunta on jo aiemmin määrittänyt tilitapahtumat yksityiselämän suojan ydinalueelle kuuluviin arkaluonteisiin tietoihin. Harmaan talouden torjunta ei voi astua näin räikeästi perusoikeuksien yli.