Katsaus Suomen lainamarkkinaan vuoden 2025 lopulla - Hälyttävät faktat

Kun kuluttaja vertaa lainoja, tarkoituksena on yleensä löytyy pitkällä aikavälillä vähäriskisin vaihtoehto. Suomessa tämä ei ole kuitenkaan toiminut viime vuosina kuluttajien eikä valtionkaan toimesta. 

Siinä missä Eurooppalaiset asuntolainat on sidottu pitkiin, jopa 30-vuotisiin kiinteisiin korkoihin, Suomessa on suosittu 12-kk Euriboria. Tämä korkoinstrumentti reagoi markkinamuutoksiin huomattavan nopeasti ja altistaa siten lainanottajan täysimääräisesti korkosyklien heilahteluille. Tämä näkyi erityisen selvästi vuosina 2022–2024, jolloin Euribor nousi jyrkästi ja nosti suomalaisten asuntolainanlyhennykset aivan uudelle tasolle.

Valtion tasolla tilanne ei ole ollut juurikaan parempi. Suomella toki oli pitkät ja matalaan korkotasoon sidotut kiinteäkorkoiset lainat, jotka edellinen hallitus kuitenkin muutti, samaan aikaan, kun muut Euro-valtiot (esim. Itävalta), ottivat jopa 100-vuotista nollakorkoista kiinteää lainaa.

Suomen päätös onkin osoittautunut jälkiviisaasti katsottuna kalliiksi. Kun korot lähtivät nousuun, Suomen lyhyt maturiteetti ja aiempien lainojen vaihtaminen lyhyempiin korkosidonnaisuuksiin nosti velanhoitokustannuksia nopeammin kuin useimmissa muissa euroalueen maissa.

Vuoden 2025 lopulla tämä näkyy konkreettisesti valtion korkomenoissa. Suomen velanhoitokulut ovat kasvaneet miljardeilla euroilla verrattuna siihen, mitä ne olisivat olleet pidemmällä korkosuojauksella. Sijoittajat ovat myös hinnoitelleet Suomen velkaan aiempaa korkeampaa riskipreemiota, mikä kertoo kansainvälisestä arviosta siitä, että Suomen talouden rakenteelliset heikkoudet ovat tulleet näkyviin.

Vaikka valtion talous ei olekkaan sama asia kuin kuluttajien talous, tilanne heijastuu väistämättä myös kuluttajamarkkinaan. Koska korkoympäristö on epävarma ja Euriborin vaihtelu herkkää, kotitaloudet ovat varovaisia velkaantumaan tai edes nostamaan asuntolainoja. Tämä hidastaa kotimaista kysyntää, vaikuttaa negatiivisesti rakentamiseen sekä muihinkin korkoherkkiin toimialoihin, mikä puolestaan hillitsee talouskasvua entisestään.

Kokonaisuutena Suomen lainamarkkina vuoden 2025 lopulla on tilanne, jossa kuluttajien, yritysten ja valtion pitkäaikaiset korkoriskit ovat konkretisoituneet yhtä aikaa. Se ei tarkoita välitöntä kriisiä, mutta se tarkoittaa, että Suomen rahoitusympäristö on huomattavasti kalliimpi ja haavoittuvampi kuin se olisi ollut paremmilla päätöksillä. Tämä korostaa tarvetta pidempien maturiteettien hallintaan, rakenteellisiin talousuudistuksiin ja velkarakenteen tarkempaan suunnitteluun tulevina vuosina.