Väitös: Kustannustehokas metsien suojelu vaatii systemaattista suojelusuunnittelua ja monitavoitteista metsien kasvatusta (Hohti)

Suomessa metsätalous heikentää metsäluonnon tilaa, sillä se vähentää metsälajistolle tärkeitä luonnollisia rakennepiirteitä. Luontokadon pysäyttämiseksi ja yhteiskunnan resurssien tehokkaan käytön varmistamiseksi tulisi suojelutoimien turvata luontoarvot mahdollisimman hyvin suhteessa käytettyihin panostuksiin. Käytännössä näin ei välttämättä kuitenkaan tapahdu.  

Ekologinen suunnitelmallisuus lisää suojelun kustannustehokkuutta 

Väitöskirjatutkimuksen keskeinen havainto on, että maanomistajien vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuva METSO-suojelualueverkosto ei turvaa luontoarvoja parhaalla mahdollisella tavalla.  

- Metsäluonnon suojelu olisi tehokkaampaa, jos suojelualuevalinnassa korostettaisiin nykyistä enemmän ekologisia perusteita. Vapaaehtoisen suojelun suurin haaste syntyy siitä, että luontoarvoiltaan arvokkaimpien alueiden maaomistajat eivät välttämättä tarjoa maitaan suojeluun, täsmentää väitöskirjatutkija Jani Hohti Jyväskylän yliopistosta.  

Suojelun vapaaehtoisuuden ja ekologisen tehokkuuden välinen kitka näkyi väitöskirjatutkimuksessa. Väitöskirjassa käytetty Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoaineisto paljasti, että velvoittavaan suojeluun perustuvat suojelualueverkostot ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaampia kuin METSO kohteet ja että METSO-suojelu ei ole kohdistunut luontoarvoiltaan arvokkaimpiin metsiin. 

- METSO-verkostoa ei voi kuitenkaan sanoa huonoksi, sillä merkittävä osa toteutuneen METSO-verkoston pinta-alasta on luonnonsuojelullisesti hyvin arvokasta, vaikka verkosto ei turvaakaan luontoarvoja parhaalla mahdollisella tavalla, toteaa Hohti. 

Paikkatietoon perustuvat kartat tukevat suojelusuunnittelua 

Hohdin mukaan METSO-suojelun kustannustehokkuutta olisi mahdollista parantaa myös luopumatta suojelun vapaaehtoisuudesta.  

- Yksi keino tähän olisi kohdistaa suojelua nykyistä voimakkaammin eteläisiin maakuntiin, joissa on enemmän suojeluarvoiltaan arvokkaita metsäalueita, ehdottaa Hohti.  

Suojelusuunnittelun tukena voidaan verrattain luotettavasti hyödyntää paikkatietoon perustuvia suojelupriorisaatiokarttoja, jotka osoittautuivat väitöskirjatutkimuksen maastoinventoinneissa toimivaksi keinoksi erottaa METSO-suojeluun mahdollisesti soveltuvia kohteita muista metsäalueista. 

Monitavoitteinen metsienkäsittely turvaa ekosysteemipalveluita 

Väitöskirjatutkimus osoitti, että ekosysteemipalveluita ja luontoarvoja voidaan turvata nykyistä paremmin myös suojelualueverkoston ulkopuolella.  

- Maisematason monitavoitteinen metsien käytön suunnittelu, jossa puuntuotannon rinnalla huomioidaan myös muut metsän ekosysteemipalvelut, voisi tarjota kustannustehokkaan keinon lisätä metsien tarjoamia ekosysteemipalveluita. Käytännössä tämän toteutuminen vaatisi kuitenkin jatkuvan kasvatuksen metsäntalouden merkittävää yleistymistä, kertoo Hohti. 

FM Jani Hohdin väitöskirjan ”Forest Conservation and Management in Finland – Towards Systematic Planning” tarkastustilaisuus järjestetään lauantaina 29.11.2025 klo 12.00 Agora-rakennuksen Auditorio 3:ssa. Vastaväittäjänä toimii Johanna Eklund Helsingin yliopistosta ja kustoksena Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta. Väitöstilaisuuden kieli on englanti. 

Väitöskirja ”Forest Conservation and Management in Finland – Towards Systematic Planning” on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_106925?sid=225386177