Suomen kiihdytettävä muovien kiertotalouden toimia

Suuria haasteita matkalla muovien kiertotalouteen raportti nimeää kaksi: muovien turhan kulutuksen vähentäminen ja uudelleenkäytön lisääminen. Ratkaisut edellyttävät vanhojen toimintamallien hylkäämistä. Uudelleenkäyttö ja tuotteiden korjaaminen voitaisiin tuoda kuluttajien arkeen uusia palveluja ja kestäviä tuotteita kehittämällä. Toimet kulutuksen vähentämiseksi ovat tähän asti olleet pääosin vapaaehtoisia, ja niiden vaikutuksista on vain vähän näyttöä.

“Muovien kiertotalous ei toteudu pelkästään kierrätystä lisäämällä, vaan vaatii muutoksia käyttäytymisessä, politiikassa ja liiketoiminnassa”, toteaa PlastLIFE-hankkeen projektipäällikkö, erikoistutkija Helena Dahlbo Suomen ympäristökeskuksesta.

Politiikan kehittämisessä tulisi korostua muovien turvallisuus, ilmastopäästöjen ja roskaantumisen ehkäisy ja kokonaiskestävyydeltään parhaiden ratkaisujen tukeminen. Raportin mukaan lisäksi tarvitaan kattavia indikaattoreita muovien kiertotalouden edistymisen seurantaan sekä riittävää tutkimusrahoitusta, jotta päätöksenteko perustuu tieteelliseen näyttöön.

Roskaantumisen vähentämiseksi tarvitaan lisää tietoa muoviroskien kulkureiteistä sekä menetelmiä roskien tunnistamiseen ja seurantaan. Roskaantuminen on edelleen merkittävä ongelma rannikolla, missä noin 90 prosenttia rantaroskasta on muovia.

Valmistuksen ja energiahyödyntämisen ilmastovaikutukset ja muovien muut ympäristövaikutukset huomattavia

Muovien kierrätyksen edistämiseen on viime vuosina panostettu, ja kierrätyskapasiteetti onkin parantunut. Kierrätys on kuitenkin edelleen rajallista, ja kierrätämme pääasiassa muovipakkauksia. Muovipakkausten kierrätysaste oli 29 prosenttia vuonna 2023, eikä Suomi ole pääsemässä EU:n asettamaan 50 prosentin tavoitteeseen tänä vuonna.

”Vain alle puolet kaikesta muovijätteestä on erilliskerättyä muovipakkausjätettä, ja noin 80 prosenttia muovijätteestä hyödynnetään energiana, mikä aiheuttaa merkittäviä ilmastovaikutuksia. Muidenkin kuin pakkausmuovien kierrätys tulisi kiireesti saada kuntoon”, arvioi tutkija Milja Räisänen Suomen ympäristökeskuksesta.

Muovien fossiilisen raaka-aineen korvaajiksi on kehitetty biopohjaisia muoveja ja kierrätysmuoveja, mutta siirtymä on hidasta ja kotimainen tuotanto kohtaa kilpailua kansainvälisillä markkinoilla.

PlastLIFE-hanke ja Suomen muovitiekartta luovat perustan muutokselle

PlastLIFE-hanke (2022–2029) tähtää muovien kestävään kiertotalouteen Suomessa edistämällä 17 organisaation voimin Suomen muovitiekartan toimeenpanoa. Hankkeen ensimmäisen vaiheen arviointi osoittaa, että vaikka yhteistyöverkostot ja muovitiekartan pohja ovat vahvistuneet, muovien kiertotalouden toteutuminen vaatii laajoja ja jatkuvia ponnistuksia. PlastLIFE-hankkeen toisessa vaiheessa vuosina 2026–2029 vahvistetaan viestintää päättäjille ja kuluttajille sekä lisätään yhteistyötä yritysten kanssa tulosten levittämiseksi ja skaalaamiseksi.

Nyt julkaistussa raportissa on arvioitu muovien kiertotaloutta Suomen muovitiekartan päätavoitteiden näkökulmasta. Muovitiekartta on ministeriöiden strateginen hanke ja laaja kansallinen ohjelma, jonka tavoitteena on muovin kiertotalouden läpimurto Suomessa vuoteen 2030 mennessä. EU:n LIFE-ohjelmasta rahoittama, Suomen ympäristökeskuksen koordinoima PlastLIFE-hanke edistää Suomen muovitiekartan tavoitteita roskaantumisen vähentämisestä, muovien turhan kulutuksen välttämisestä, muovien kierrättämisestä ja valmistuksen fossiilisten raaka-aineiden korvaamisesta.