Uusia taideteoksia valmistui helsinkiläisiin oppilaitoksiin – Love Helsinki palasi Baanalle

Anu Tuomisen teoskokonaisuus Käpylän peruskoulussa

Anu Tuominen on tehnyt löydetyistä esineistä ja kierrätysmateriaaleista teoksia Käpylän peruskoulun Untamo-rakennukseen. Kerääminen on keskeinen osa Tuomisen työskentelyä. Teoksissa kadonneet villasukat, napit, erilaiset kirpparilöydöt mitaleista viivoittimiin, vanhat kirjat sekä Tuomisen virkkuutyöt kutsuvat uteliaisuutta, havaintokykyä ja muistojen kerrostumia esiin. Teokset nyrjäyttävät arkiset esineet uuteen muotoon oivaltavilla rinnastuksilla sekä sanojen ja materiaalien leikeillä.  

Koulun opetustaulut -sarjaan kuuluu neljä teosta. Teoksissa sukelletaan värioppiin, liikutaan hiihtoladuilla, lasketaan ‘matikkaa’ ja vieraillaan luonnossa eli tutustutaan eri oppiaineiden aiheisiin esinesommitelmien kautta. Jokaisessa kehyksessä on koululaisten löydettäväksi sommiteltu useita erillisiä pieniä huomioita niin väristä, liikkumisesta, laskemisesta kuin luonnostakin.   

Teokset Ankkurissa, Perennat ja Suklaakakku Tuominen on toteuttanut kerätyistä napeista. Nappi taipuu Tuomisen käsittelyssä herkulliseksi suklaakonvehdiksi tai ankkuriksi merikartalle. Pääaulan naulakoiden luona oleva teos Löytötavaroita on valmistettu parittomista sukista ja lapasista. Yksinäiset villa-asusteet ovat teossarjassa löytäneet toisensa värien ja muotojen perusteella. Lisäksi Tuominen on luonut koulun vanhaan palokaappiin ruokakomeroaiheisen teoksen.  

Anu Tuominen (s. 1961) on kuvanveistäjä ja käsitetaiteilija, joka käyttää teoksissaan hylättyjä ja löydettyjä esineitä, käsityötekniikoita sekä kierrätysmateriaaleja. Tuomisen teoksissa on usein sanaleikkejä, jotka luovat arkisille esineille uusia tulkintoja. Tuomisen työskentely perustuu vuosikymmenten keräämiseen. Kerääminen on Tuomiselle tapa havainnoida maailmaa ja sen pohjalta kirpputoreilta, rannoilta ja roskiksista löytyneistä esineistä versoo uusia löytöjä myös muille. “Kerääminen on vapautta. Kerääminen antaa vapauden kulkea, katsoa ympärilleen, joka suuntaan.”

Jussi Valtakarin ja Antti Ylösen teos Aurinkokallion päiväkodissa 

Jussi Valtakarin ja Antti Ylösen teos “Olipa kerran…” levittäytyy Kannelmäessä sijaitsevan Aurinkokallion päiväkodin aulatilaan. Teos koostuu erikokoisista dioraamoista, joissa aiheina ovat eri puolilta maailmaa kootut sadut.

Dioraamalla tarkoitetaan mm. luonnontieteellisistä museoista tuttua kurkistusikkunaa, josta aukeaa kolmiulotteinen pienoismaailma tai lavastettu tilanne. Taiteilijat ovat satuja valitessaan halunneet ottaa huomioon monikulttuurisuuden. Mukana ovat mm. Punahilkka, Ruma ankanpoikanen, Keisari ja satakieli. Kolmentoista teoksen kokonaisuuteen kuuluvat myös tirkistysaukko ja mielikuvituslaatikko, joiden tarinan kukin saa itse päättää. Materiaaleina on käytetty puuta sekä mm. hiekkaa, multaa, kiviä, pellavarivettä, rautalankaa, lyöntimetallia ja valokuvaa. Maalaus ja väritys on toteutettu pääosin vesivärillä. Teoksen valaistus on toteutettu yhteistyössä Jyrki Sinisalon kanssa.

Antti Ylönen on Iissä asuva kuvataiteilija, joka aloitti 80-luvun puolivälissä keraamikkona. Ylösen veistosten keskiössä toimii usein puu, mutta myös muut materiaalit ja niiden yhdistelmät. Tärkeässä roolissa Ylösen tuotannossa ovat olleet myös ympäristötaide sekä valokuva. 

Jussi Valtakari asuu ja työskentelee Taivalkoskella. Hän on opiskellut Lahden taidekoulussa, Lahden taideinstituutissa ja Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa. Tällä hetkellä Valtakari työskentelee pienten puuveistosten parissa. Veistosten juuret ovat kansanperinteen puhdetöissä. 

Ylönen ja Valtakari ovat työskennelleet yhdessä lähes kymmenen vuotta. Ylösen ja Valtakarin yhteisiä teoksia on ollut esillä mm. Mäntän kuvataideviikoilla, Aineen Taidemuseossa, Kajaanin taidemuseossa, Imatran Taidemuseossa ja Galleria Sculptorissa. Taiteilijoilta on lisäksi valmistunut julkinen teos Pesä Lapin keskussairaalaan vuonna 2023. 

Love Helsinki teki uudistuneena paluun Baanalle

Kuvataiteilija Janne Siltasen (s. 1976) teos Love Helsinki on kaksiosainen, kaupunkitilaa ja kevyen liikenteen reittejä elävöittävä kokonaisuus, johon kuuluu sekä “Helsinki”-tekstiä kantava betoniveistos, että tukimuuriin toteutettu muraalimaalaus.

Alkuperäinen graniittinen tukimuuri purettiin teoksen alta uuden ylikulkusillan rakentamisen myötä. Kevyen liikenteen sillan uuteen tukimuuriin Siltanen toteutti laajennetun ja päivitetyn version muraalistaan. Samalla Baanalla sijainnut skeittaukseen soveltuva betonitaideteos siirrettiin hieman etelään, mutta se jatkaa edelleen osana kokonaisuutta.

Uusi muraali on kooltaan huomattavasti alkuperäistä suurempi – noin 35 × 5 metriä – ja sen punakeltaisissa sävyissä hohtava värimaailma tuo voimakkaan visuaalisen läsnäolon ympäristöönsä. Teos sisältää samoja tunnistettavia hahmoja ja muotokieltä kuin Siltasen aikaisempi seinämaalaus, mutta laajentaa sitä uudella tavalla suhteessa paikkaan ja tilaan. Muraali on maalattu spraymaaleilla ja lateksiväreillä betoniin.

Janne Siltanen on kuvataiteen maisteri, jonka työskentely yhdistää kaupunkikulttuurin, graafisuuden ja tarinallisen hahmomaailman. Love Helsinki on osa Helsingin kaupunkikuvan monikerroksista nykytaidetta, ja sen uudistettu versio avaa teokselle uuden aikakauden muuttuneessa ympäristössään.

Prosenttiperiaate tuo taidetta arkeen

Uudet teokset on toteutettu taiteen prosenttiperiaatteen mukaisesti. Sen mukaisesti osa Helsingin kaupungin uudis- ja korjausrakentamisen budjetista käytetään julkisen taiteen toteuttamiseen. HAM toimii hankkeissa taideasiantuntijana, ja teokset liitetään osaksi Helsingin kaupungin taidekokoelmaa, jota HAM hallinnoi ja kuratoi. Tilaajina toimivat kaupunkiympäristön toimiala ja kaupunginkanslia. Vuoden 2025 aikana Helsinkiin on toteutettu yhteensä 12 prosenttiperiaatteen mukaista taideteosta.