FCG:n selvitys Kuntaliitolle: Hankintalain uudistus maksaisi kunnille 600 miljoonaa euroa

Hallitusohjelmaan kirjattu hankintalain uudistus mullistaisi kuntien tavan järjestää palveluitaan. Vaikka hankintalain uudistusta on valmisteltu jo lähes kahden vuoden ajan, sen konkreettisia kustannusvaikutuksia ei ole aiemmin arvioitu.

FCG toteutti hankintalain muutoskustannusselvityksen yhdentoista kunnan ja kaupungin kanssa eri puolilla Suomea. Mukana olivat Hartola, Hämeenlinna, Kempele, Kärsämäki, Lappeenranta, Mikkeli, Nurmijärvi, Salla, Savitaipale, Taivassalo ja Toivakka. Selvityksessä kerättiin tietoja siitä, miten uudistus vaikuttaisi kuntien inhouse-yhtiöihin ja millaisia muutoskustannuksia uudistus aiheuttaisi.

600 miljoonaa euroa – mistä hankintalain muutoskustannukset koostuvat?

FCG:n toteuttama selvitys tuo ensimmäistä kertaa esiin konkreettiset luvut: hankintalain uudistus maksaisi Suomen kunnille yhteensä noin 600 miljoonaa euroa. Kustannusarvio on muodostettu suhteuttamalla selvityskuntien arviot kaikkien Suomen kuntien yhteenlasketuiksi muutoskustannukseksi.

Muutoskustannuksia ovat esimerkiksi:

• Oman organisaation tekemä valmistelutyö

• Ulkopuolisen asiantuntemuksen ostotarve muutoksen toteuttamiseksi

• Mahdollisiin omistusjärjestelyihin liittyvät kustannukset

• Tietojärjestelmiin liittyvät muutoskustannukset

• Muut kertaluonteiset muutoskustannukset
  
  

Inhouse-yhtiöt hankintalain muutoksen kohteena

Uudistus pakottaisi kunnat purkamaan toimivia inhouse-järjestelyjä ja organisoimaan palvelunsa uudelleen tilanteessa, jossa toimivia markkinoita ei useimmilla sektoreilla ole syntymässä. Tämä luo kriittisen ongelman: palvelut on järjestettävä, mutta vaihtoehtoja ei ole tarjolla.

Uudistus vaikuttaa erikokoisiin kuntiin eri tavoin

Pienet kunnat kamppailevat palvelujen jatkuvuuden turvaamisessa. Kun inhouse-yhteistyö päättyy, on löydettävä nopeasti uusia tapoja järjestää palvelut. Haasteena on, että useimmilla sektoreilla ei ole syntymässä toimivia markkinoita, joilta kunnat voisivat hankkia tarvitsemiaan palveluita kilpailutuksen kautta. Tämä jättää pienet kunnat vaikeaan tilanteeseen.

Suuremmat kunnat kohtaavat erityisesti inhouse-yhtiöiden omistusjärjestelyihin liittyviä haasteita, jotka ovat sekä kalliita että hallinnollisesti raskaita.

Resurssit ja osaaminen koetuksella

Selvitys nostaa esiin huolestuttavan seikan: pienemmissä kunnissa on harvoin erillistä hankintaosaamista. Osaamista ja resursseja puuttuu erityisesti hankinta-, sopimus- ja yhtiöjärjestelyihin liittyvissä kysymyksissä, eli juuri niissä, joita uudistuksen toteuttaminen vaatisi.

Kunnat joutuvat ostamaan ulkoista asiantuntemusta paikatakseen osaamisen vajetta, mikä nostaa kustannuksia entisestään. Samaan aikaan uudistus aiheuttaisi merkittävän hallinnollisen taakan kuntien omille resursseille.

Selvityksestä käy ilmi, että kunnat ovat uudistuksen vastustuksessaan poikkeuksellisen yksimielisiä. Keskeisimpiä vastustusargumentteja ovat:

• Toimivien inhouse-järjestelyjen purkaminen, vaikka toimivia markkinoita ei tule useimmille sektoreille syntymään

• Mittavat muutoskustannukset ja hallinnollinen taakka

• Huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen liittyvät riskit

• Palvelujen jatkuvuuden varmistaminen