Euroopan USA-riippuvuus on käynyt jo vaaralliseksi: Eurooppalainen Suomi esittää raportissaan 10 teesiä EU:n tulevaisuudesta

Eurooppalainen Suomi ry on tiistaina 9.12. julkaissut tulevaisuusraporttinsa Euroopan hetki: Itsenäinen EU globaalissa murroksessa. Raportti esittää analyysin sekä kymmenen strategista teesiä siitä, miten Euroopan omaa turvallisuutta, taloudellista suorituskykyä ja demokratian puolustusta voidaan vahvistaa maailmassa, jossa jopa Yhdysvaltojen poliittinen suunta on muuttunut Euroopan kannalta perustavasti. Analyysin taustalla on 16 asiantuntijahaastattelua, joihin kuuluu muun muassa entisiä suomalaisia EU-komissaareja, keskeisiä tutkijoita ja EU-nuorisodelegaatteja. Raportti on luettavissa Eurooppalaisen Suomen nettisivuilla.

Raportin mukaan Eurooppa voi säilyä itsenäisenä painostukselta ja suojella kansalaistensa oikeuksia vain vahvistamalla omaa toimintakykyään sekä purkamalla yksipuolisia riippuvuuksia ulkoisiin suurvaltoihin. Raportti luonnostelee myös uudistusohjelman, jolla riippuvuuksista voidaan päästä eroon mahdollisimman nopeasti ja kestävästi.

“Venäjä- ja Kiina-riippuvuuden lisäksi nyt Yhdysvaltain turvatakuista Venäjän laajentumishaluja vastaan on tullut räikeä poliittisen ja taloudellisen kiristyksen väline. Tulevaisuudessa Eurooppa voi säilyttää poliittiset vapautensa vain purkamalla sotilaallisen, taloudellisen ja teknologisen riippuvuutensa ulkoisista suurvalloista,” sanoo raportin laatija, Eurooppalainen Suomi ry:n erityisasiantuntija Samuel Tammekann.

Yhdysvaltojen tuoreimmat linjaukset, kuten viimeviikkoinen uusi kansallinen turvallisuusstrategia osoittavat, että Washington odottaa EU:n sisämarkkinoiden laajempaa avaamista amerikkalaisille teknologia- ja energia-yhtiöille, EU:n digitaalisten, kilpailu-, ja tietosuoja-asetusten rajua avaamista, EU:n disinformaation torjunnan purkamista, poliittista myötämielisyyttä ja NATO-vastuiden ja asehankintojen kasvattamista kuitenkin niin, että EU ei syvennä omaa teollista autonomiaa. 

“Strategian lisäksi hallinnon ja sitä läheisten tahojen vihamieliset kommentit EU:ta kohtaan osoittavat, että ‘Amerikka ensin’ -liikkeen tavoitteena ei ole vahva, itsestään huolta pitävä Eurooppa vaan joukko hajanaisia valtioita, joita on helpompi painostaa Yhdysvalloille suotuisiin poliittisiin ja taloudellisiin sopimuksiin,” Tammekann varoittaa.

Raportti muistuttaa, että riippuvuuksien purku on myös teknologinen ja materiaalinen haaste: Euroopan puolustusteollisuus ja energiariippuvuuksien korvaaminen puhtaalla energialla ovat äärimmäisen riippuvaisia harvinaisista maametalleista, joissa Kiinalla on lähes monopoliasema. Siksi Euroopan autonomian vahvistaminen edellyttää luotettavia teollisia kumppanuuksia nousevissa talouksissa sekä EU:n sisäistä päätöksentekokykyä.

Tällä hetkellä EU:n ulkopoliittista toimijuutta heikentää neuvoston yksimielisyysvaatimus, erityisesti Unkarin veto-oikeuden vuoksi. Raportti korostaa, että EU tarvitsee super-QMV-menettelyjä tai vaihtoehtoisesti eriytyvää integraatiota, jotta unioni kykenee toimimaan strategisesti eikä ole sisäisen kiristyksen kohde.

USA–Kiina–Venäjä-kolmiossa EU:n tulisi olla neljäs suurvalta, mutta sen toimintakyky on kaukana tästä. Euroopan ääntä usein käyttävät sen suurimmat jäsenvaltiot, mutta ilman yhteistä puolustusta, kriittistä teollisuutta ja päätöksentekokykyä ne jäävät suurvaltakilpailussa vahvempien armoille.

“Lopulta unionin tulevaisuus riippuu siitä, näkevätkö jäsenmaat olevansa osa jotain itseään suurempaa. Meillä on kaikki resurssit käytössä Euroopan unionin vahvistamiseksi, mutta onko meillä riittävästi tahtoa?” kysyy raportin esipuheessa Eurooppalaisen Suomen puheenjohtaja, kansanedustaja Jani Kokko.

Raportin 10 teesiä Euroopan tulevaisuudesta globaalissa murroksessa:

1. Yksinapainen maailmanjärjestys on murtunut. Tilalla on transaktionaalinen, kilpailullinen ja voimapolitiikkaan nojaava maailma, jossa yhteiset pelisäännöt eivät enää sido suurvaltoja. Eurooppa elää hallitsijakausien välissä, kun maailman johtoasemasta kilpaillaan. 

2. Liberaalidemokraattinen malli on altavastaaja. Kolmesta suurvallasta yksikään ei ole enää sitoutunut puolustamaan demokratiaa ja oikeusvaltiota, tai ne jopa aktiivisesti purkavat sitä; nousevien talouksien näkemys liberaalista demokratiasta on taas lännen johtoaseman leimaama. Universaaleja arvoja ja ihmisoikeuksia haastava suverenismi nousee myös Euroopan sisällä laitaoikealta: ”jokaisen maan sisäiset asiat kuuluvat vain niille itselleen”.

3. Rakenteelliset tekijät heikentävät Euroopan painoarvoa. Väestön väheneminen, ikääntyminen ja heikko tuottavuus johtavat suhteellisen vaikutusvallan pienentymiseen. Samalla maailmankaupan kasvusta, Yhdysvaltain sotilaallisesesta suojasta ja Venäjän halvasta energiasta syntyneet osingot ovat kaikki lakanneet poliittisen riskin lauettua.

4. Eurooppa onnistuu reagoimaan, mutta ei johtamaan. Toistuvat kriisit ovat tehneet unionista improvisoijan, eivät strategisen johtajan. Se on oppinut sopeutumaan ja myös taivuttamaan sääntöpohjaansa usein onnistuneesti, mutta ei kykene ennakoimaan tai ottamaan ohjaksia omasta tulevaisuudestaan.

5. Riippuvuudet rajoittavat Euroopan poliittista itsemääräämisoikeutta. EU on sotilaallisesti ja teknologisesti riippuvainen Yhdysvalloista, samalla kun USA-suhteen poliittinen riski kasvaa. Kiina-riippuvuus vihreän talouden ja puolustusteollisuuden raaka-aineista on syvä ja rakenteellinen. Venäjä sitoo Euroopan torjumaan sen sotilaallista uhkaa. Samalla jäsenmaat käyttävät veto-oikeuksiaan oma etunsa edellä.

6. Strateginen herätys tarvitsee vapaampaa toimintakykyä. Veto-oikeuden ja yksimielisyyden sijaan on ulkopolitiikassa ja laajentumisneuvotteluissa otettava käyttöön super-QMV ja vaihtoehtoisesti eriytyvä integraatio, jotta EU kykenee irtautumaan sisäisistä kiristysnyöreistä.

7. Arvopohjaisuuden tulee näkyä käytännössä. EU:n omat arvoperusteet rapautuvat, kun sääntöjä venytetään poliittisista syistä. Epäjohdonmukaisuus on haaste sisäiselle oikeutukselle ja ulkoiselle uskottavuudelle arvopohjaisuuden puolustajana. Samalla materiaalinen itsenäisyys haitallisista riippuvuuksista on ehdotonta vapauksien, kansalaisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi.

8. Tavoitteeksi neljä autonomiaa. 

   1. Taloudellinen: pääomamarkkina- ja pankkiunionin loppuunvieminen, vahvempi euro ja kilpailukykyinen talous. 

   2. Teknologia ja informaatio: EU:n oma datainfrastruktuuri ja tekoälyekosysteemi ja informaatioympäristön suojelu. 

   3. Energia ja vihreä siirtymä: riippuvuuksien hajauttaminen ja vihreän siirtymän teollinen perusta Euroopassa. 

   4. Puolustusteollinen: yhteinen teollinen kapasiteetti ja kyky toimia ilman Yhdysvaltain tukea.

9. Euroopasta oikeudenmukaisen järjestyksen rakentaja. EU:n on tuettava demokratiaa ja rauhaa johdonmukaisesti, myös silloin, kun se ei ole geopoliittisesti helppoa. Samalla saarnaamisen on muututtava esimerkiksi ja nöyryydeksi. Globaali etelä ratkaisee geopoliittisen kilpailun: sen kanssa on rakennettava tasavertaisia kumppanuuksia. Samalla planetaarista vastuuta ympäristöstä ei saa unohtaa.

10. Aikaikkuna on lyhyt – Euroopan hetki on nyt. Vaihtoehto ei ole paluu rauhallisempaan aikaan tai suvereenien jäsenmaiden omille kultakausille, vaan hidas hiipuminen ja puolustuskyvyttömyys, jossa Euroopan painoarvo kuihtuu ja sen arvot ja tulevaisuus määritellään ulkopuolelta. Suomi voi säilyttää itsemääräämisoikeutensa vain itsenäisessä ja vahvassa Euroopassa – mikä muu olisi vaihtoehto?