Työntekijän enimmäistyöajan seurantaa ei ollut noudatettu – esihenkilö tuomittiin työaikarikkomukseen

Tuomio liittyi Helsingissä tapahtuneeseen työaikarikkomukseen ja työaikalain enimmäisaikaan koskeviin säännöksiin. Työntekijän viikkotyöaika oli kahdella eri tarkastelujaksolla keskimäärin 59,39 tuntia ja 60,17 tuntia, vaikka lain sallima enimmäistyöaika on 48 tuntia. Toisin sanoen työntekijä teki neljän kuukauden jaksoilla keskimäärin 11,39 ja 12,17 tuntia viikossa yli sallitun enimmäismäärän.

Asiassa oli riitaa siitä, kuuluiko esihenkilön tehtäviin ja velvollisuuksiin seurata alaisensa työaikaa ja puuttua sen ylittymiseen. Esihenkilö sai viikoittain alaisensa työaikaraportit, ja lisäksi HR-yksikkö toimitti neljän kuukauden välein raportin, josta ilmeni liukuvan työajan ylitykset. Ratkaistavana oli myös, jos esihenkilön katsottiin olevan vastuussa seurannasta ja ylitysten estämisestä, oliko hän toiminut huolimattomasti laiminlyödessään tämän velvollisuuden.

Käräjäoikeus totesi, että esihenkilön kertomus siitä, ettei henkilöstöhallinto ollut ohjeistanut häntä työajan enimmäismäärän seurantaan, ei poistanut hänen velvollisuuttaan tuntea työaikalain sisältö ja toimia sen mukaisesti. Esihenkilön olisi asemansa perusteella tullut perehtyä työaikaa koskeviin säännöksiin ja huolehtia niiden noudattamisesta. Merkitystä ei ollut sillä, että työntekijä toimitti raportit myöhässä, sillä esihenkilö tiesi työntekijän suurista työmääristä ja olisi huolellisuusvelvollisuuden nojalla tullut puuttua asiaan.

Käräjäoikeus päätti kuitenkin olla määräämättä rangaistusta. Oikeus katsoi, että esihenkilön toiminta oli enimmillään huolimattomuutta, henkilöstöhallinnon ohjeistus oli puutteellista, ja työntekijä itse halusi tehdä paljon töitä. Lisäksi esihenkilö ryhtyi aktiivisiin toimenpiteisiin ylitysten havaitsemisen jälkeen neljän kuukauden raportista.

Tietämättömyys ei poista esihenkilön vastuuta

Työsuojelun juristi Anna-Lotta Castrén Etelä-Suomen aluehallintovirastosta muistuttaa, että työnantajan vastuulla on huolehtia työntekijöidensä enimmäistyöajan seurannasta. 

”Tapaus osoittaa, että esihenkilötasolla on kyettävä ymmärtämään työaikalain ajantasainen sisältö, eikä tietämättömyys vapauta vastuusta”, Castrén sanoo.   
Helsingin käräjäoikeuden tuomio 2.12.2025, R 706/2024/14598.