Loka-marraskuun 2025 vesitilannekatsaus: Virtaamien lisääntyminen heikensi happamuustilannetta (Pohjalaismaakunnat)

Järvien vedenkorkeus tavanomaisella tasolla tai hieman matalammalla

Erityisesti Keski-Pohjanmaan vesistöissä järvet olivat loka-marraskuussa keskimääräistä matalammalla tasolla. Esim. Lestijärvi oli n. 25 cm ja Patanan tekojärvi puolestaan oli enimmillään n. 50 cm keskimääräistä tasoa matalammalla jakson aikana. Ähtävänjoen vesistössä Lappajärvi oli n. 20 cm keskimääräistä matalammalla. Lapuanjoen Hirvijärven vedenkorkeus oli enimmillään n. 30 cm keskimääräistä tasoa alempana. Alueen eteläisimmissä säännöstellyissä vesistöissä Kyrönjoen ja Närpiönjoen vesistöalueilla järvien vedenkorkeudet olivat lähellä ajankohdan tavanomaista vesitilannetta.

Vaasan eteläpuolisissa pienissä rannikkovesistöissä virtaamat olivat lokakuussa keskimääräisiä tai keskimääräistä pienempiä, mutta jakson loppua kohden marraskuussa enimmäkseen keskimääräistä suurempia. Närpiönjoen Allmänningsforsenissa virtaama oli marraskuun lopulla n. 42 m³/s, kun keskimääräinen ajankohdan arvo on alle 10 m3/s. Kyrönjoen Skatilassa virtaama oli yli 150 m³/s marraskuun viimeisenä päivänä, kun tavanomaisesti se on silloin n. 40 m³/s.

Lapuanjoen Kepossa virtaama oli samana päivänä 80 m3/s, kun ajankohdan keskimääräinen virtaama on silloin n. 30 m³/s. Perhonjoen Tunkkarissa virtaama oli 30.11.2025 n. 18 m³/s, joka on noin kaksinkertainen virtaama ajankohdan keskiarvoon verrattuna.

Ravinnepitoisuudet korkeita, loppusyksy toi happamuusongelmat

Järvivedet viilentyivät syksyllä nopeasti. Lappajärvellä veden lämpötila laski kuun alun 11 asteesta marraskuun loppuun mennessä lähelle 0 astetta. Järvistä esimerkiksi Lestijärven jäänmuodostus alkoi jo marraskuun puolella.

Lokakuun jokien virtaamat olivat melko alhaisia. Marraskuussa virtaamat kasvoivat ja kasvu jatkui kuun loppua kohden. Tämä vaikutti jokien vedenlaatuun. Suurimmissa joissa ravinnepitoisuudet olivat kautta syksyn varsin korkeita, mutta jokien välillä oli suuria eroja. Alimmat fosfori- ja typpipitoisuudet mitattiin Ähtävänjoella ja Lapväärtinjoella. Sen sijaan Lapuanjoen ja Kyrönjoen kohdalla pitoisuudet olivat varsin korkeita. Ylivoimaisesti korkeimmat, voimakasta ravinnekuormitusta ilmentävät pitoisuudet mitattiin kuitenkin lokakuussa Närpiönjoella. Marraskuussa Närpiönjoen ravinnepitoisuudet laskivat samalle tasolle Kyrönjoen ja Lapuanjoen kanssa. Lokakuussa jokien happamuus vaihteli pH 6-7 välillä, eikä happamuusongelmia havaittu. Marraskuussa lisääntyneet virtaamat alkoivat heikentää happamuustilannetta, ja tilanne heikkeni edelleen marras-joulukuun vaihdetta kohden. Nopeimmin laski pienten rannikonläheisten jokien pH. pH laski näissä marraskuun puoleen väliin mennessä tasolle 5,5 ja myöhemmin happamimmissa joissa välille 4,6-5. Alle 5,0 arvoja mitattiin mm. Vöyrinjoella, Laihianjoella ja Sulvanjoella. Isommissa joissa vaikutus ilmeni myöhemmin ja jäi lievemmäksi. Kuitenkin marraskuun loppupuolella Lapuanjoen, Lapväärtinjoen ja Närpiönjoen pH laski tasolle 5,5. Happamuudesta johtuvia kalakuolemia on havaittu ainakin Petolahdenjoen edustan merialueella. Pimeä vuodenaika vähentää kalakuolemien havainnointia, joten kalakuolemia voi esiintyä laajemminkin esimerkiksi pienten happamien uomien edustalla. Happamuustilanne voi vielä heikentyä riippuen loppuvuoden sääolosuhteista.

Pohjavesivarannot täyttymässä 

Valtakunnallisilla pohjaveden seuranta-asemilla pohjavedenpinnat olivat loka- ja marraskuussa noususuunnassa, paitsi Halsuan asemalla missä pohjavedenpinta kääntyi nousuun vasta marraskuun puolivälissä. Pohjavedenpinnat seuranta-asemilla ovat joulukuun alussa pääosin pitkän ajan keskiarvojen kohdalla, Karijoen asemalla lähes 50 cm korkeammalla. Pienet pohjavesimuodostumat reagoivat nopeammin sadantaan ja lumen sulamiseen ja näissä pohjavesivarannot ovat täyttyneet varsinkin marraskuun aikana. Suuremmissa muodostumissa pohjavesivarasto täyttyy hitaammin, mikä myös näkyy pohjavesipintojen korkeudessa. Poikkeuksellisen lämpimän loppuvuoden aikana pohjavesivarastot tulevat täyttymään sadejaksojen aikana, kunnes sää kylmenee ja pysyvä routa- ja lumikerros muodostuu. Pienet ojat ja uomat täyttyvät myös vedestä, kun kylläisestä maasta purkautuu pohjavettä.