KHO:n ennakkopäätös, joka koskee ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (Koivusaari, Helsinki)

Hallinto-oikeus kumosi lupapäätöksen ja palautti asian lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi, koska hankkeeseen oli tullut soveltaa YVA-lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua yksittäistapauksellista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Hallinto-oikeus totesi, että tarkasteltaessa hanketta kokonaisuutena, sen ominaisuuksia, sijaintia ja vaikutusten luonnetta, ottaen huomioon lieventämistoimet, hankkeesta ja sen yhteisvaikutuksista todennäköisesti aiheutui laajuudeltaan ja laadultaan YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, kun erityisesti otettiin huomioon hankkeen sijoittuminen rannikkoalueelle ja meriympäristöön, ympäröivien vesimuodostumien tila ja vesienhoidolle asetetut tavoitteet sekä tiheän asutuksen läheisyys.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kaupungin valituksesta ratkaistavana, edellyttikö hanke edellä tarkoitettua ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että YVA-menettelyn tarkoitus oli tuottaa tietoa, jolla tunnistetaan hankkeiden merkittäviä ympäristövaikutuksia kokonaisvaltaisesti ja luotettavin menetelmin. Keskeistä oli myös tuottaa tietoa erilaisista hankkeiden vaihtoehdoista. Tavoite oli antaa tietoa hankesuunnittelun perusteista ja taata vaikuttamismahdollisuuksia eri osapuolille. Hankkeiden varsinainen päätöksenteko tapahtui muun lainsäädännön perusteella. YVA-menettelyn tarvetta ei sinänsä poistanut se, että hanke perustui asemakaavaan. Kaavoitusmenettelyssä selvitettyjen eri vaihtoehtojen arvioinnit voitiin toisaalta ottaa huomioon arvioitaessa arviointimenettelyn soveltamista YVA-lain 3 §:n 2 momentin nojalla.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hankkeen erilaisia vaikutuksia oli arvioitu paitsi lupahakemuksessa myös alueen yleiskaavaa ja asemakaavaa valmisteltaessa. YVA-yhteysviranomainen ei ollut katsonut tarpeelliseksi tehdä asiassa YVA-lain 11 §:n mukaista arviointia ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta.

YVA-menettelyn tarvetta harkittaessa kysymys oli keskeisiltä osin vesirakentamishankkeesta, jonka yhteydessä ei ollut perusteltua arvioida laajemmalti tulevaa asemakaavan mahdollistamaa rakentamista. Hanke oli luonteeltaan esirakennushanke, joka vasta mahdollisti asemakaavan mukaisen rakentamisen, eikä hanke vastannut sellaisenaan mitään YVA-direktiivin liitteen I tai II hanketyyppiä. Hanke ei ollut myöskään rinnastettavissa niihin YVA-laissa tarkoitettuihin hanketyyppeihin, joita oli käsitelty tarkemmin hallinto-oikeuden päätöksessä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi kokonaisuutena arvioituna, että hankkeesta saatu selvitys huomioon ottaen siitä aiheutuvat ympäristövaikutukset eivät olleet siten merkittäviä, että hankkeeseen olisi tullut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä yksittäistapauksessa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös oli kumottava. Asia palautettiin hallinto-oikeudelle niiden muiden valitusperusteiden ja vaatimusten käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi, joihin hallinto-oikeus ei ollut ottanut kantaa ratkaistessaan pääasian edellä tarkoitetulla perusteella.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2025:85

Kort referat på svenska

HFD 2025:85