Selvitys: Seutukaupunkien vahvuuksia ovat teollinen osaaminen, koulutusyhteistyö ja vetovoimainen asumisympäristö

”Seutukaupunkien tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin ne onnistuvat hyödyntämään omia vahvuuksiaan, joita ovat esimerkiksi teollinen osaaminen, koulutusyhteistyö ja vetovoimainen asumisympäristö. Niiden pitää myös sopeutua muuttuvaan talous- ja väestörakenteeseen”, sanoo ekonomisti Antti Norkio.

Seutukaupungit ovat keskisuuria kaupunkeja, jotka sijaitsevat suurten kaupunkikeskusten ulkopuolella ja toimivat oman alueensa talouden, työssäkäynnin ja palveluiden keskuksina. Kaupunkeja on 57, ja ne muodostavat "toisen tason" suurten kasvukeskusten ja pienempien kuntien välissä. Niitä ovat esimerkiksi Salo, Rauma, Savonlinna, Riihimäki ja Kankaanpää.

Selvityksessä tarkastellaan muun muassa seutukaupunkien väestöä, yrityssektoria, työmarkkinoita, koulutusta ja asuntomarkkinoita. Tutkimuslähteinä on hyödynnetty erityisesti avoimia tilastoja ja haastatteluja.

Elinvoima tarvitsee toimivia asuntomarkkinoita ja opiskelijoita

Seutukaupunkien asuntomarkkinoiden kannalta alueen elinvoima on keskeinen tekijä. Elinvoiman luovat yritykset, jotka investoivat kasvuun. Vaikka yleensä vaikutuksen suunta kulkee elinvoimasta asuntomarkkinoihin päin, voi sopivien asuntojen puute luoda epävarmuutta osaavan työvoiman saatavuudesta jopa niin, että yrityksen suunnittelema investointi vaarantuu.

Monissa seutukaupungeissa asuntomarkkinoiden kehitys kangertelee. Väestön väheneminen ja muuttotappiot heikentävät asuntokysyntää, mikä rajoittaa uudistuotantoa. Samalla vanhassa rakennuskannassa on peruskorjaustarpeita, mutta taloyhtiöiden rajalliset resurssit sekä rahoituksen saatavuusongelmat vaikeuttavat hankkeiden toteuttamista.

Tämä johtaa tilanteeseen, jossa tarjonta ei vastaa muuttuvaan kysyntään. Ilman houkuttelevia ja kohtuuhintaisia asumisratkaisuja seutukaupunkien kyky houkutella työvoimaa ja uusia asukkaita heikkenee merkittävästi.

”Kaupungin elinvoimaisuuden ja yrityssektorin näkökulmasta olisi niin ikään eduksi, jos korkeakouluopiskelijat asuisivat paikkakunnalla, eivätkä tekisi vain etäopintoja. Tämä auttaisi integroitumista alueelle ja helpottaisi tutustumista alueen työnantajiin ja työmahdollisuuksiin”, sanoo toimitusjohtaja Markus Lahtinen.

Seutukaupungeilla on yhteisiä pulmia, vaikka kehityspolut poikkeavat

Seutukaupungeissa tarjotaan jatkokoulutusta, mikä mahdollistaa nuorten opintojen jatkamisen kotiseudulla. Lisäksi monella niistä on vahvuuksia, joita suuret kaupungit eivät pysty tarjoamaan, kuten kohtuuhintainen asuminen, helposti saavutettavat harrastukset ja aktiivinen kansalaistoiminta.

Useimpien seutukaupunkien työpaikkarakenne nojaa edelleen teollisuuteen ja julkisiin palveluihin, kun taas asiantuntija- ja teknisten alojen työpaikkoja on vähemmän kuin suurissa keskuksissa. Korkeakoulutettujen osuus seutukaupungeissa vaihtelee alle 20 prosentista yli 30:een. Toimialarakenne tekee seutukaupungeista tärkeitä alueellisia tuotanto- ja palvelukeskittymiä, mutta myös altistaa niitä rakennemuutoksille ja suhdannevaihteluille.

”Vaikka seutukaupunkien kehityspolut ja rakenteelliset vahvuudet poikkeavat toisistaan, niiden yhteisiä haasteita ovat väestön ikääntyminen, työvoiman saatavuus, koulutustason nostamisen tarve ja yritystoiminnan rahoituksen saatavuus. Viime vuosien kasvava nettomaahanmuutto on kuitenkin tukenut työikäisen väestömäärän kehitystä monissa seutukaupungeissa ja hillinnyt huoltosuhteen nousua”, tiivistää vanhempi ekonomisti Henna Busk.

Selvityksen rahoitti Keskitien säätiö. Koko raportti on julkaistu PTT:n verkkosivuilla https://www.ptt.fi/julkaisut/seutukaupunkien-kehitys-ja-nykytila-vaesto-talous-ja-asuminen/