Siivoustyötä teettänyt yrittäjä tuomittiin kahdesta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä ehdolliseen vankeuteen – yhtiölle 5000 euron yhteisösakko

Asiassa oli kyse kahden irakilaisen työntekijän työskentelystä siivoustyössä vuosina 2020 ja 2021. Käräjäoikeus katsoi yhtiön toimitusjohtajan asettaneen molemmat työntekijät huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, ihonvärin ja/tai kielen perusteella. Työnantaja oli jättänyt kummallekin asianomistajalle maksamatta osan heille kuuluvasta palkasta.

Oliko kyse työsuhteessa tehdystä työstä?

Asiassa oli toisen asianomistajan osalta riitaa siitä, oliko työtä tehty työsuhteessa vai niin sanottuna kevytyrittäjänä. Asianomistaja oli mieltänyt olevansa työntekijä. Vastaaja puolestaan kertoi asianomistajan toimineen yhtiössä alihankkijana.

Käräjäoikeus katsoi tuomiossa, että asianomistaja oli ollut työsuhteessa yhtiöön, vaikka palkka oli maksettu laskutuspalvelun kautta. Käräjäoikeus piti selvänä, ettei asianomistaja ollut ymmärtänyt, että palkanmaksuun käytettävän laskutuspalvelun tarkoituksena olisi kevytyrittäjänä toimiminen.

Perusteluissa käräjäoikeus kiinnitti huomiota siihen, että vastaaja oli lähettänyt asianomistajalle työsopimukseksi otsikoidun asiakirjan. Vastaaja myös kertoi käräjäoikeudessa, että hänellä oli määräysvalta asianomistajaan. Lisäksi vastaaja oli huolehtinut sijaisjärjestelyistä. Työ oli tehty työnantajan toimittamilla välineillä eikä asianomistajalla ollut yrittäjän riskiä. Näillä perustein käräjäoikeus katsoi olevan kyse työsuhteessa tehdystä työstä.

Epäselvyyksiä työajoissa ja palkanmaksussa

Työnantaja ei ollut pitänyt minkäänlaista työaikakirjanpitoa kummankaan asianomistajan työskentelystä. Osapuolten käsitykset työajoista poikkesivat toisistaan.

Toinen asianomistajista oli pitänyt itse kirjaa työtunneista. Käräjäoikeus piti kirjanpitoa luotettavana ja katsoi asianomistajan työskennelleen yli kahden kuukauden ajan ilman vapaapäiviä. Työnantaja oli maksanut hänelle palkkaa vain 800 euroa käteisellä sekä antanut kaksi bussikorttia. Esitutkinnan alettua yhtiö maksoi puuttuneet palkat asianomistajalle.

Toisen asianomistajan osalta käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että työtä olisi ollut seitsemänä päivänä viikossa. Asianomistajan tarkkoja työaikoja ei saatu käräjäoikeudessa selvitettyä. Yhtiö oli esitutkinnan alettua maksanut osan palkoista asianomistajalle. Käräjäoikeus arvioi asiaa kokonaisuutena ja katsoi, että asianomistajalla oli vielä saatavia 3 500 euroa. Käräjäoikeus velvoitti yhtiön ja toimitusjohtajan yhteisvastuullisesti maksamaan asianomistajalle puuttumaan jääneet palkat.

Juristi Noora Haapa-alho Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosastolta muistuttaa työaikakirjanpidon tärkeydestä: ”Työaikakirjanpidon pitäminen on työnantajan lakisääteinen velvollisuus. Työaikakirjanpito on tärkeä niin työntekijän kuin työnantajankin oikeusturvan kannalta. Huolellisesti pidetyllä työaikakirjanpidolla voidaan ehkäistä monia työsuhteen epäselvyyksiä.”

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 9.1.2026, R 748/2024/7761. Tuomio ei ole lainvoimainen.