Vaasan yliopiston uusi professori Rebekah Rousi tutkii ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta: ”Arvot ohjaavat päätöksiä myös tekoälyn aikakaudella”

– Ihmisen ja teknologian välinen vuorovaikutus on pohjimmiltaan viestintää. Olemme vasta tekoälyn valtavirtaistumisen alkuvaiheessa, ja sen vaikutukset yhteiskuntaan alkavat hahmottua. Tarvitsemme lisää tutkimusta siitä, mitä teknologia ja sen vaikutukset ”viestivät” ihmisille ja vakiintuneille järjestelmille. Samalla meidän on löydettävä uusia sanoja ja käsitteitä kuvaamaan näitä olemisen muotoja, Rousi sanoo.

Rousin tutkimus lähestyy tekoälyä ja robotiikkaa ihmiskeskeisesti ja tarkastelee niiden vaikutusta ihmisen elämään ja yhteiskuntaan. Hän tutkii ihmisen kokemusta ja vuorovaikutusta teknologian kanssa kognitiotieteellisestä näkökulmasta. Tutkimus kattaa useita alueita, muun muassa sen, miten tekoäly vaikuttaa kestävään energiankulutukseen ja missä tilanteissa ihmisten tulee pysyä mukana prosessissa valvonnan, vastuullisuuden ja vastuun varmistamiseksi sekä sen, miten luovuutta ja innovaatioita voidaan ajatella uudelleen ihmisen ja tekoälyn yhteistyössä.

– Nämä teknologiat ovat osa arkeamme. Ei riitä, että vain ymmärrämme, mitä tapahtuu tai kritisoimme sitä; meidän on purettava ne osiin, tunnistettava haasteet ja ohjattava ne kohti tulevaisuutta, jonka haluamme. Minua kiehtoo tekoälyn ja robotiikan rooli ihmisen jäljittelijänä tiedonkäsittelijänä – sana on kaikki kaikessa. Siksi ihmiskunnan olemus ja se, millainen se on tulevaisuudessa, on vaakalaudalla, jos emme hyödynnä tätä ainutlaatuista tilannetta, Rousi sanoo.

Rousin mukaan tarvitaan paljon enemmän empiiristä tutkimusta todellisissa tilanteissa, joissa ihmiset kohtaavat tekoälyn ja robotit. Tähän vastaa uusi HUMAIN-infrastruktuuri, jonka tavoitteena on lisätä tutkijoiden, yritysten ja päättäjien vastuuta ja toimijuutta autonomisten järjestelmien kehittämisessä ja käytössä – niin, että hyödyt ulottuvat koko yhteiskuntaan.

– Olen syvästi kiinnostunut teknologian etiikasta ja siitä, miten käsityksemme hyvästä ja pahasta vaikuttavat siihen, miten koemme ja ymmärrämme teknologian – aina arjen tilanteista yritysten päätöksentekoon, sillä arvot ohjaavat valintoja. Erityisen kiinnostavaa on, miten “ajattelevat koneet” saattaisivat valita hyvän ja pahan välillä. Tässä kohtaa tarvitsemme ihmisen mukaan prosessiin, ja tämä on myös näkökulma, joka on otettava vakavasti resilienssin ja varautumisen kannalta, Rousi sanoo.

Aiemmin Rousi toimi Vaasan yliopistossa apulaisprofessorina ja eteni professoriksi tenure track -polun kautta. Hänellä on monipuolinen tausta: Rousi on työskennellyt muun muassa kuva- ja performanssitaiteilijana, opettajana, luennoitsijana, tutkijana ja taiteen koordinaattorina.

Alun perin kuvataiteeseen kouluttautunut Rousi muutti Suomeen vuonna 2005 ja suoritti maisterin tutkinnon pohjoismaiden taiteista ja kulttuuritutkimuksesta pääaineenaan digitaalinen kulttuuri Jyväskylän yliopistossa vuonna 2007. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2013 pääaineenaan kognitiotiede. Rousilla on vahva tausta myös suunnittelu- ja muotoilututkimuksessa, kriittisessä teoriassa ja nykytaiteessa, ja hän on työskennellyt performanssitaiteilijana ja grafiikan tekijänä vuodesta 2003.

– Taide tuo ketteryyttä, mielikuvitusta ja kykyä hahmottaa hajanaista tietoa – jotain, mikä on tyypillistä myös akateemisessa työssä. Teknologia on viestintää, ja taide viestii, Rousi sanoo.