Helsingin yliopisto

Punamullan matka hautaan viesti vainajan identiteetistä

Jaa

Kivikauden ihmiset kiinnittivät huomiota punamullan muihinkin ominaisuuksiin kuin väriin, osoittaa tuore tutkimus.

Punamultapigmenttiä kämmenissä lumihankea vasten.
Punamultapigmenttiä. Katri Krohn Lassila Vain Helsingin yliopiston viestinnän käyttöön.

Noin 5500-6000 vuotta sitten nykyisen Suomen aluetta asuttivat pienissä kylämaisissa yhteisöissä asuvat metsästäjä-kalastaja-keräilijät. Vesireittejä pitkin liikkuneet ihmiset rakensivat pysyviä kalastusjärjestelmiä ja raivasivat joskus jopa metsää pienimuotoista viljelyä varten.  

Vaikka nykyisen kaltaista käsitystä maan omistamisesta tuskin vielä esiintyi, merkitsivät yhteisöt keskeisiä paikkoja maalamalla voimakkaan punaisella maaväripigmentillä, punamullalla, hirviä ja veneitä näyttäviin pystykallioihin tai haudatessaan samalla pigmentillä värjättyjä ihmisiä tai esineitä maan alle. 

Hehkuvan punainen väri oli epäilemättä jo itsessään merkityksellinen, mutta pigmentin rituaaliseen käyttöön liittyi myös muita merkityksiä.  

Tuore tutkimus on julkaistu Journal of Archaeological Science: Reports -julkaisussa. 

Punamultaa on tuotu hautoihin eri paikoista 

Helsingin yliopiston tutkimusryhmä osoitti, että 5500–6000 vuotta vanhoista, niin kutsutun tyypillisen kampakeramiikan piiriin kuuluvista, haudoista ja asuinpaikoilta talletettujen näytteiden kemiallisessa koostumuksessa oli selkeää variaatiota.  

– Kun analysoimme samasta haudasta otettuja punamultanäytteitä, kävi ilmi, että ne eivät olleetkaan aina kemiallisilta pitoisuuksiltaan samanlaisia, kertoo apurahatutkija Marja Ahola.  

– Tarkastelemalla tuloksia suhteessa näytteiden löytökonteksteihin selvisi, että esimerkiksi samaan hautakuoppaan asetetut vainajat tai näiden varusteet oli värjätty erilaista alkuperää olevalla punamullalla. Ehkä tällä tavoin haluttiin alleviivata vainajan identiteettiä, tai ehkä punamullan alkuperä – tai sen kulkema matka – oli jollain tavalla merkityksellinen. Selvää on, ettei väri ollut ainoa asia, mihin aikakauden ihmiset kiinnittivät huomiota. 

Punamultanäytteiden alkuainepitoisuuksia analysoitiin röntgenfluoresenssianalyysillä (XRF) sekä elektronimikroskopialla (SEM-EDS). 

Ensimmäinen arkeologisen punamullan geokemiallinen  tutkimus Suomessa 

– Vaikka punamullan käyttö osana kivikauden rituaalista toimintaa on tunnettu jo pitkään, ei arkeologista punamultaa ja sen geokemiallista koostumusta ole tutkittu Suomessa koskaan aiemmin, Marja Ahola kertoo. 

– Tietynlaiset punamullat keskittyvät selvästi tietyille maantieteelliselle alueelle, sanoo arkeologian dosentti Elisabeth Holmqvist-Sipilä.  

– Koska kemiallisesti samanlaista punamultaa löytyy myös satojen kilometrien päästä toisistaan, vaikuttaa siltä, että punamulta kulki osana aikakauden vaihdantaverkostoa. Esitämme, että punamultaa on kuljetettu pitkiä etäisyyksiä. Samassa verkostossa kuljetettiin myös Baltiasta peräisin olevaa meripihkaa ja Äänisjärvellä valmistettuja liuskerengaskoruja. Tästä näkökulmasta pitkät etäisyydet ja niiden välillä kulkevat esineet ja raaka-aineet ovat aikakaudelle tyypillisiä. 

Punamullan vaihdantaverkoston lisäksi tutkimusryhmä löysi viitteitä siitä, että useita erityyppisiä punamultia käytettiin tarkoituksellisesti yhdessä ja samassa rituaalikontekstissa.  

Lue lisää

Holmqvist, E., Lahtinen, M. & Ahola, M. 2026. Non-invasive chemical characterisation of archaeological ochres from the early 4th millennium BCE forager graves and settlements in Finland. Journal of Archaeological Science: Reports

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Tutkija Marja Ahola 
marja.ahola@helsinki.fi 
puh. +358504010666 

Dosentti Elisabeth Holmqvist-Sipilä 
elisabeth.holmqvist@helsinki.fi 
puh. +358 503185807

Kuvat

Kallio, johon on maalattu punamultainen kuvio, arkeologinen kivilöytö sekä maahan piirretty punainen alue.
Kuva 1: Punamultaa kivikautisista rituaalikonteksteista.
Kuvat A ja B Marja Ahola 2024, Kuva C Kaarlo Katiskoski / Museovirasto, CC BY 4.0
Lataa
Tutkimusalueen kartta, jossa on merkitty kahdeksan kohdetta Suomessa.
Kuva 2: Tutkimusalue ja tutkitut kohteet. 1 – Laajamaa 1, 2 – Kangas, 3 – Hartikka, 4 – Vaateranta, 5 – Pispa, 6 – Kolmhaara, 7 – Kukkarkoski 1, 8 – Säterigatan.
Kartta: M. Ahola. Taustakartta: Wikimedia Commons.
Lataa

Linkit

Helsingin yliopisto on kansainvälinen tiedeyhteisö, johon kuuluu yli 40 000 opiskelijaa ja työntekijää. Teemme tieteellisiä läpimurtoja maailman parhaaksi. Vahvuutemme ovat tulevaisuuden teknologiat, kestävä planeetta, yksilöllinen terveys sekä oppivat ja muuntuvat yhteiskunnat. Helsingin yliopisto kuuluu maailman parhaan yhden prosentin joukkoon. Yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
World GlobeA line styled icon from Orion Icon Library.HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye