Tela-blogi: Eläkeuudistus ylitti maan hallituksen sille asettamat tavoitteet

Eläkeuudistus vahvistaa julkista taloutta merkittävästi

Neuvosto tarttuu raportissaan työmarkkinajärjestöjen neuvottelemaan eläkeuudistukseen, jonka lakiesityksen odotetaan tulevan eduskunnan käsittelyyn tämän kevään aikana. Uudistus saa neuvostolta kehuja mutta myös risuja. Arviointineuvosto näkee, että eläkeuudistus jää vajaaksi siinä, että se auttaisi nopeasti hidastamaan julkisen talouden velkaantumista. Neuvoston mukaan eläkkeiden leikkaaminen olisi hyvä keino hillitä velkaantumista nopeasti, sillä työeläkemaksuja alentamalla syntyisi liikkumavaraa muun verotuksen kiristämiselle ilman, että kokonaisveroaste nousisi. Johtopäätös on pulmallinen, sillä Orpon hallituksen ohjelmassa eläkeuudistuksen tavoitteeksi asetettiin eläkemaksutason vakauttaminen ja julkisen talouden vahvistaminen pitkällä aikavälillä. 

Tuleva eläkeuudistus vastaa eläkejärjestelmän tarpeisiin ja tukee samalla julkisen talouden vahvistumista. Kuten neuvoston raportissa todetaan, valtiovarainministeriön laskelmien mukaan eläkeuudistus ylittää sille asetetun tavoitteen vahvistaa julkista taloutta. Eläkeuudistus vahvistaa pitkällä aikavälillä julkista taloutta noin 0,8 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:hen eli noin 2 miljardilla eurolla – kaksinkertaisesti sen mitä hallitusohjelmaan kirjattiin julkisen talouden vahvistamistavoitteeksi. 

Vuoden 2025 eläkeuudistus on historiallinen. Ensimmäistä kertaa työeläkejärjestelmän maksua, 24,4 prosenttia palkoista, ei näkyvissä olevassa tulevaisuudessa tarvitse nostaa. Tarkkaan ottaen stokastisen Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin ennusteen maksutason mediaani pysyy melko tarkkaan nykytasolla aina vuoteen 2090 asti.

Eläketurvaa pitää kehittää johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti

Siihen on painava syy, miksi valtiontalous ei voi olla ykkösajuri työeläkkeiden kehittämisessä. Kyse on ennen kaikkea siitä, miten ihmiset voivat ennakoida omaa tulevaa eläkeaikaansa. Heidän täytyy voida luottaa siihen, että työstä kertynyt eläke pysyy. 

Työeläkkeitä on uudistettu pitkäjänteisesti ja työmarkkinavetoisesti. Yksityisen sektorin eläkejärjestelmän toimeenpano ja pääosin rahoitus on järjestetty erillään muusta julkisesta taloudesta. Työeläkejärjestelmän varallisuutta ei ole tarkoitettu muun julkisen talouden rahoittamiseen. 

Jos työeläkejärjestelmä kuuluisi valtion budjettitalouden piiriin, tämä perustavanlaatuinen muutos altistaisi järjestelmän poliittisille paineille. Työeläkevarat voisivat poltella ”taskussa”, kun päättäjät hakisivat ratkaisuja valtiontalouden rahoitushaasteisiin. Esimerkiksi Valtion eläkerahastosta on poliittisin päätöksin siirretty varoja valtion budjettialijäämien paikkaamiseen, mikä sotii rahaston perimmäistä ajatusta vastaan.

Olisiko tämän tien päässä työeläkejärjestelmä, johon tehtäisiin nopeassa tahdissa jatkuvasti uudistuksia? Se heikentäisi järjestelmän ennakoitavuutta ja luottamusta. Pahimmillaan poliittinen ohjaus voi synnyttää odotuksia jatkuvista kiristyksistä ja epävarmuutta vanhuuden turvasta. Eläketurvan aikajänne on aivan toinen kuin neljän vuoden mittaisen hallituskauden. 

Eläkejärjestelmän vaikutusketjut ovat pitkäkestoisia, minkä vuoksi uudistusten pitää olla harkittuja ja tietoon perustuvia. Jos haluamme kehittää eläkejärjestelmää kestävästi, kiire ei ole hyve. Johdonmukaisuus, ennakoitavuus ja vaikutusten huolellinen ja tietoon perustuva arviointi sen sijaan ovat.

Ilokseni eläkeuudistus saa neuvostolta kehuja siitä, että yksityisalojen työeläkemaksu kiinnitetään 24,4 prosenttiin lähivuosiksi ja vanhuuseläkkeiden rahastointia kasvatetaan. Neuvoston mukaan toimet ovat työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin kannalta vastuullista politiikkaa, sillä odotettuja parempia sijoitustuottoja ei heti ulosmitata eläkemaksun alentamisena.

Osakekurssien alamäet eivät vaadi välitöntä reagointia

Toinen talouspolitiikan arviointineuvoston kritiikki eläkeuudistukselle liittyy siihen, ettei uudistuksessa sovittu sellaisesta sääntöpohjaisesta vakauttajasta, joka määrittelisi kasvaneiden sijoitusriskien jaon esimerkiksi työntekijöiden ja eläkeläisten kesken. 

Eläkeuudistuksen myötä eläkevaroja sijoitetaan entistä enemmän osakkeisiin, jotka ovat historiallisesti tuottaneet muita sijoituskohteita paremmin. Sijoitustuottojen vaihtelu lisääntyy lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä nämä erot tasoittuvat. Eläkevakuuttajien sijoitushorisontti on vuosikymmenien pituinen. Työeläkevakuuttajien tarkasti säännelty riskienhallinta ja vahvat vakavaraisuudet antavat hyvän lähtökohdan riskien kasvattamiselle. 

Työeläkejärjestelmä siis sietää huonompiakin aikoja, eikä osakekurssien alamäkiin ei tule kiirehtiä heti reagoimaan. Ajatus sellaisesta automaattisesta vakauttajasta, joka reagoisi nopeasti lyhyen aikavälin markkinaheiluntaan, istuu huonosti edellä kuvattuihin työeläkevarojen sijoittamisen lainalaisuuksiin. 

Kasvutoimet enemmän kuin tervetulleita

Työeläkejärjestelmällä on tiivis kytkentä julkiseen talouteen erityisesti palkkasumman kautta. Palkkasumma määrittää Suomessa tehdyn ansiotyön kokonaisuutta, ja siitä perittävillä työeläkemaksuilla rahoitetaan valtaosa vuosittain maksussa olevista työeläkkeistä. Siksi näen tarpeen kasvunäkymien vahvistamiselle. Talouskasvu alentaisi myös julkisen talouden alijäämän ja velan suhdetta bruttokansantuotteeseen, mikä osaltaan auttaisi velkaantumiskehityksen taittamisessa ja EU:n finanssipoliittisten sääntöjen noudattamisessa.

Tarvitsemme toimia, joiden avulla Suomeen voidaan luoda lisää korkean teknologian kasvuryityksiä. Ne ovat olennaisia kasvun kannalta, ja nämä työpaikat ovat korkean tuottavuuden ja palkkatason työpaikkoja. Yritykset tarvitsevat kasvuun myös pääomia sekä osaavaa työvoimaa niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Työvoiman riittävyydestä, työkyvystä ja osaamisesta pitää huolehtia. Työllisyyttä tulee parantaa ja työhön osallistumista lisätä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa olisi vuoden 2027 eduskuntavaalien lähestyessä tervetullutta kiinnittää huomio aiempaa enemmän näihin kasvutoimiin.