Tela-blogi arvioi Talouspolitiikan arviointineuvoston raporttia: risut, ruusut ja muut huomiot

Eduskuntakäsittelyyn keväällä etenevä eläkeuudistus ja ajankohtainen yrittäjien eläketurvan kehittämistä koskeva keskustelu saivat aikaan sen, että raportissa on paljon eläkkeistä. Seuraavassa tiivistä analyysiä esiin nostetuista teemoista.

Työeläkemaksu ei heikennä työnteon kannusteita

Raportissa jaotellaan eläke-etuudet työnteon kannusteiden näkökulmasta kolmeen kategoriaan. Ensimmäisessä kategoriassa ovat kansaneläke ja takuueläke. Raportissa arvioidaan kansaneläkkeen ja takuueläkkeen heikentävän työnteon kannusteita, sillä ne rahoitetaan pitkälti työhön kohdistuvilla veroilla ja lisäksi suuremmat työtulot pienentävät kyseisiä etuuksia yksilötasolla.

Neuvosto arvioi, että ansiosidonnainen työeläkemaksu on vastikkeellinen, ei suinkaan vero. Tämä tarkoittaa käytännössä, että vanhuuseläke on vakuutusperiaatteen mukaista säästämistä, eikä heikennä työnteon kannusteita. Raportin mukaan työeläke-etuudet ja niiden rahoittamiseksi kerättävät maksut eivät kiristä työn verotusta läheskään täysimääräisesti.

Kolmas ryhmä etuuksia on raportissa poleemisin. Neuvosto arvioi palkattomien jaksojen eläkekarttuman kytkentää eläketurvan kokonaisuuteen. Näitä etuuksia ei ole suunnattu selkeästi pienituloisille, mutta ne silti edellyttävät kireämpää verotusta. Raportti esittää kaikkien muiden palkattomien jaksojen eläkekarttuma poistettavaksi, paitsi vanhempainvapaiden ajalta karttuvaa etuutta.

Epätarkkuuksia sijoitusuudistuksen yksityiskohdista

Virheitäkin raporttiin on sattunut. Raportissa sanotaan, että osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun eli tuttavallisemmin OLVin ylärajaa korotettiin osana eläkeuudistusta. Todellisuudessa näin ei tehty, vaan oikeastaan juuri päinvastoin: eläkeuudistuksessa nopeutetaan varojen siirtymistä työeläkevakuuttaja taseessa olevasta OLV-puskurista vanhuuseläkerahastoihin, ei suinkaan kasvateta itse puskuria. Osana uudistusta luovutaan OLV-puskurin ylä- ja alarajasta. 

Raportti viitannee siihen, että samalla kun OLV-puskurin toimintaa parannettiin, kasvatettiin työeläkevakuuttajan vastuiden tuottovaateen osaketuottosidonnaista osaa 20 prosentista 30 prosenttiin. Tässäkään kyse ei kuitenkaan ole ylärajasta, vaan työeläkevakuuttaja edelleenkin valitsee itse sijoitusjakaumansa. 

Toinen virhe koskee vakavaraisuusrajan turvaavuustasoa, jota ei eläkeuudistuksen seurauksena itse asiassa lasketa. Vaikka eläkesopimuksessa sovittiin turvaavuustason laskusta, hallituksen esitystä valmistellut työryhmä totesi että sitä ei tarvitse tehdä. Vakavaraisuusrajan laskennan perusteena olevat parametrit päivitettiin huomioiden myös vuoden 2012 jälkeen havaittu data. Tämän seurauksena vakavaraisuusraja laski noin 20 prosenttia ilman että turvaavuustasoa laskettiin, joten eläkesopimuksen mukaiset tavoitteet riskinottokyvystä saavutettiin ilman turvaavuustason alentamista nykyisestä. 

Juridiikka pilasi hyvän idean 

Neuvoston mukaan vuoden 2025 eläkeuudistus vahvistaa julkista taloutta, mutta uudistuksen osana olisi pitänyt olla automaattinen vakauttaja. On hieman epäselvää, millaisesta vakauttajasta tässä tarkkaan ottaen puhutaan, ja olisiko sellainen vienyt asioita tavoiteltuun suuntaan. 

Suomalaisen lainsäädännön asettamat reunaehdot  tekevät eläkejärjestelmään kohdistuvista automaattisista vakauttajista odotuksia huonommin toimivia. Tämä johtuu lainsäädännön tarkkarajaisuus -vaatimuksesta, jonka on tulkittu tarkoittavan taaksepäin katsovaa toimintaa ja tulevaisuuden ennustamisen kieltoa työeläke-etuuksiin vaikuttavissa toimenpiteissä. Automaattisten vakauttajien sijaan olisi viisaampaa tarkastella muita tavoitteita kohden vieviä keinoja.

Valtion eläkerahaston eli VERin käyttö vippikassana näyttäytyy raportissa melko pienenä asiana. Raportissa arvioidaan, että varojen käytön suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys olisi nykyistä toimintamallia parempi. Tämä myös selkeyttäisi VERin eläkerahastoluonnetta, erityisesti jos varat selvästi korvamerkittäisiin käytettäviksi eläkkeisiin.

Raportissa arvioidaan lyhyesti yrittäjien eläkejärjestelmän uudistamista. Raportin mukaan laaja valinnanvapaus työtulon määrittämisessä on yrittäjien eläkevakuutuksessa ongelmallinen, vaikka nykyinenkään malli ei olekaan optimaalinen. Tässä kohdassa neuvosto turvautuu perinteiseen kaksikätisen ekonomistin toisaalta-toisaalta -lausuntoon. 

Raportti pohtii myös kysymystä siitä, mikä on pakollisen eläkejärjestelmän oikea koko. Toisaalta ansiosidonnainen eläkejärjestelmä voi lisätä hyvinvointia merkittävästi tarjoamalla sellaisen ansioihin sidotun toimeentulovakuutuksen pitkää elinikää ja työkyvyttömyyttä vastaan, jota yksityiset markkinat eivät pysty tarjoamaan. Toisaalta taas pakollisen eläkejärjestelmän maksu voi rajoittaa sekä palkansaajien että yrittäjien valinnanvapautta. Tämän tasapainon löytämiseen raportti ei tarjoa vastausta.

Kiinnostava raportti kannattaa lukea

Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti on kiinnostava, vaikka kaikesta arvioinnista ei olisikaan samaa mieltä. Raportissa on hyvää analyysiä, kiinnostavia perusteluja mutta myös virheitä ja rajallisemmin perusteltuja kohtia. Esimerkki raportissa hieman heikommin perustellusta kohdasta on kritiikki automaattisten vakauttajien puutteesta eläkeuudistuksessa. Raportti kannattaa joka tapauksessa lukea ajatuksella, myös muiden kuin eläkkeitä koskevien kohtien osalta.