Etla: Eläkeuudistus vahvistaa julkista taloutta sijoitustuottojen kautta, mutta jättää merkittävän päätösvallan työmarkkinajärjestöille

Suomen työeläkejärjestelmässä tehdään aika ajoin uudistuksia, joilla vastataan toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin, kuten väestörakenteen muutoksiin, eliniän pitenemiseen ja syntyvyyden laskuun. Yksityisalojen eläkejärjestelmän ongelmana on ollut sijoitustoiminnan verrokkeja heikompi tuotto, joka on ainakin osin johtunut riskinottoa rajoittavasta vakavaraisuussäännöstöstä. Uusimmalla, vuoden 2026 eläkeuudistuksella, pyritään siihen, että suuremmalla riskinotolla saataisiin korkeammat tuotot ja näin alennettua eläkemaksujen ennustettua nousupainetta, kun suurempi osa eläkkeiden rahoituksesta tulisi rahastoista.

Tänään julkaistu Etlan tutkimus ”Arvio vuoden 2026 työeläkeuudistuksesta (Etla Raportti 173)” arvioi uudistuksia, joita hallitus ehdottaa esitysluonnoksessaan tehtäväksi työeläkejärjestelmään. Etlan arvion mukaan sijoitusuudistus kasvattaa odotettua tuottoa. Aiempaa suuremman riskinoton ennustetaan nostavan keskimääräistä osakepainoa sijoitussalkuissa nykyisestä 55 prosentista yli 70 prosentin. Lisäksi uudistus vahvistaa odotusarvoisesti julkista taloutta. Uudistus tuo kuitenkin mukanaan myös riskejä.

─ Vaikka uudistus vahvistaa julkista taloutta pienentämällä kestävyysvajetta todennäköisesti vajaat puoli prosenttiyksikköä, se samalla lisää eläkemaksujen alttiutta sijoitusmarkkinoiden heilahteluille, sillä hallitusohjelmassa tavoiteltua automaattista ja sääntöpohjaista vakautusjärjestelmää ei saatu osaksi sopimusta. Ainoaksi automaattiseksi elementiksi jäi uusi indeksirajoitin, joka voi tietyissä olosuhteissa leikata eläkkeiden vuosittaisia indeksikorotuksia, toteaa Etlan projektitutkija, VTT Jukka Lassila.

Indeksirajoitus on kuitenkin ongelmallinen: vaikka se poistaisi houkutuksen aikaistaa eläkkeelle jääntiä reaalipalkkojen laskiessa, leikkaisi se samalla pysyvästi eläkkeiden ostovoimaa sattumanvaraisesti ja riippumatta leikkauksen tarpeellisuudesta, Etlan arviossa todetaan.

Entä jos ennuste sijoitustuotoista ei osu, tai riskit realisoituvat?

Hallituksen esitysluonnos jättää avoimeksi myös sen, mitä tapahtuu, jos sijoitustuotot osoittautuvat ennustettua matalammiksi tai korkeammiksi pitkällä aikavälillä. Käytännössä tämä tarkoittaisi uutta eläkeuudistusta, jonka ajoitus ja sisältö eivät ole etukäteen tiedossa. Näin työmarkkinajärjestöillä säilyy oikeus hallita tätä keskeistä osaa sosiaaliturvasta ja Suomen suurinta varallisuuskeskittymää, joka uudistuksen myötä todennäköisesti kasvaa entisestään.

Lisäksi uudistus jättää tulkinnanvaraa sille, millaisia sijoitussokkeja pidetään tilapäisinä ja miten niihin reagoidaan, mikä lisää entisestään epävarmuutta maksujen ennustettavuuteen.

Työeläkejärjestelmän sisäisten tavoitteiden, kuten riittävien ja kattavien eläkkeiden ja rahoituksellisen kestävyyden, rinnalle on tullut 2000-luvulla julkisen talouden tilan kohentaminen uudistusten avulla. Tämä tavoite eläkeuudistukselle asetettiin myös pääministeri Orpon hallituksen ohjelmassa.

─ Uudistus on odotusarvoisesti tavoitteen mukainen, sillä pitkällä aikavälillä maksujen aleneminen laskee kokonaisveroastetta. Kun uudistus perustuu kasvavaan riskinottoon, se kuitenkin samalla kasvattaa riskiä kestävyysvajeen päätymisestä odotettua heikommaksi. Kun hyväksytään tilanne, jossa kasvaneiden riskien realisoituminen käsitellään jatkossakin työmarkkinaosapuolien neuvotteluissa, samalla hyväksytään myös se, että näiden osapuolien valta finanssipolitiikassa kasvaa, Etlan senior fellow -tutkija Tarmo Valkonen huomauttaa.

Lassila, Jukka, Valkonen, Tarmo & Kauppi, Eija: Arvio vuoden 2026 työeläkeuudistuksesta (Etla Raportti 173)

Lisätietoja:

KTT Senior fellow -tutkija Tarmo Valkonen, Etla, p. 050 329 6014, tarmo.valkonen@etla.fi

VTT, projektitutkija Jukka Lassila, p. 050 565 0406 jukka.lassila@etla.fi