Näkyvätkö työttömyysturvan muutokset terveydenhuollon kustannuksissa?

Kun puhumme työttömyysturvasta, puhumme usein työllisyydestä, työnhaun kannustimista ja etuusmenoista. Harvemmin puhumme terveydenhuollosta, vaikka todellisuudessa nämä kaksi järjestelmää ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Työttömyys heikentää terveyttä, ja terveys vaikuttaa työllistymiseen.  Näin työttömyysturvan muutokset voivat vaikuttaa myös terveydenhuollon palveluiden käyttöön. Tavoitellut säästöt voivat jäädä näennäisiksi, jos heikentynyt toimeentulo tai siitä aiheutuva stressi viivästyttävät hoitoon hakeutumista ja pahentavat terveysongelmia.  Jos haluamme ymmärtää sosiaaliturvan muutosten vaikutuksia hyvinvointiin ja julkisiin menoihin, työttömyysturvaa ja terveydenhuollon kustannuksia on siis syytä tarkastella myös yhdessä.

Miksi työttömyysturvaa tulisi tarkastella osana terveydenhuoltoa?

Laaja poikkitieteellinen tutkimuskirjallisuus osoittaa, että työttömyys lisää terveysriskejä niin mielenterveyden kuin fyysisen toimintakyvyn osalta. Tämä ei ole vain yksilön hyvinvoinnin kysymys, sillä työikäisten terveys vaikuttaa myös suoraan julkiseen talouteen. Kustannukset näkyvät sekä työttömyysturvassa että terveydenhuollon menoissa, jotka Pohjoismaissa rahoitetaan valtaosin verovaroin.

Lisäksi terveydenhuolto on Suomessa ja Ruotsissa vahvasti subventoitua. Esimerkiksi Ruotsissa asiakasmaksut kattoivat vain yhden prosentin erikoissairaanhoidon kokonaiskustannuksista vuonna 2016 (OECD 2019). Tämä tarkoittaa, että vaikka yksilön maksama asiakasmaksu voi olla pieni, julkisen sektorin kustannukset voivat muuttua huomattavasti, jos terveydenhuollon käyttö lisääntyy tai vähenee. Siksi on tärkeää tutkia, ohjaako työttömyysturvan taso terveydenhuollon kysyntää myös käytännössä.  

Mitä tuore tutkimus kertoo?

Tarkastelin näitä kysymyksiä Ruotsin laajoihin rekistereihin perustuvassa tutkimuksessani (Päällysaho 2026). Aineisto kattoi noin 340 000 työttömyysjaksoa vuosilta 2007–2014, jotka yhdistin sairaalahoidon, erikoissairaanhoidon ja reseptilääkkeiden kustannustietoihin. 

Tutkimuksessani hyödynnän Ruotsin ansiosidonnaisen työttömyysturvan etuuskattoa ja vertaan Regression Kink Design -asetelmalla henkilöitä juuri tämän rajan molemmin puolin. Koska nämä henkilöt ovat muuten keskenään hyvin samankaltaisia, asetelma mahdollistaa etuustason muutoksen vaikutuksen eristämisen muista terveydenhuollon käyttöön vaikuttavista tekijöistä. Menetelmä soveltuu erityisesti pienten politiikkamuutosten vaikutusten arviointiin – juuri sellaisten, joita käytännössä useimmiten tehdään.

Tulokset olivat yhdenmukaisia ja tarkkoja: pienet muutokset ansiosidonnaisen työttömyysturvan tasossa eivät vaikuttaneet terveydenhuollon käyttöön – ei sairaalapalveluihin, ei lääkkeisiin, ei erikoissairaanhoitoon. Vaikutuksia ei myöskään näkynyt missään väestöryhmässä – ei nuorilla tai vanhoilla, ei miehillä tai naisilla, ei yksin asuvilla tai parisuhteessa olevilla, ei mielenterveysdiagnooseissa eikä kroonisissa sairauksissa. On kuitenkin tärkeää huomata, että tutkimusasetelma ei kerro, mitä tapahtuisi suuremmassa uudistuksessa, jossa ansiosidonnaista työttömyysturvaa muutettaisiin merkittävästi.

Ruotsalaisella aineistolla yhteyttä ei löydy – miksi silti tutkia?

Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa hoitoon pääsy ei riipu olennaisesti taloudellisesta tilanteesta. Kun terveydenhuolto on vahvasti subventoitua ja omavastuut pieniä, pienet muutokset työttömyysturvan tasossa eivät juuri ohjaa terveydenhuollon käyttöä. Siksi vaikutuksia ei Ruotsin aineistossa näy.

Silti tämä havainto korostaa tutkimuksen tärkeyttä. Työttömyysturvan vaikutuksia julkiseen talouteen ei voida arvioida pelkästään työmarkkinavaikutusten tai etuusmenojen kautta, sillä terveys ja sitä kautta terveydenhuoltokulut ovat tärkeä, mutta usein näkymätön osa kokonaisuutta. Kun sosiaaliturvaa tai terveydenhuollon rakenteita muutetaan, järjestelmien väliset yhteisvaikutukset voivat olla merkittäviä. 

Maailmalta löytyy yhteyksiä työttömyysturvan ja terveyspalveluiden käytön välillä 

Kansainvälinen tutkimus antaa kuitenkin erilaisia tuloksia. Yhdysvalloissa ja Itävallassa sosiaaliturvan tasolla on havaittu vaikutuksia terveyspalveluiden käyttöön, lääkkeiden kulutukseen ja jopa kuolleisuuteen. Näissä maissa terveydenhuollon kustannusvastuu on jakautunut eri tavalla, ja pienetkin tulomuutokset vaikuttavat suoremmin hoitoon hakeutumiseen. Tämä korostaa, että tulokset ovat järjestelmäriippuvaisia, eivät universaaleja.

Suomessa tutkimukselle on muita maita paremmat edellytykset. Kattavat rekisteriaineistot mahdollistavat terveydenhuollon ja sosiaaliturvajärjestelmän yhteisvaikutusten seuraamisen tarkemmin ja luotettavammin kuin monissa muissa maissa. Esimerkiksi ruotsalainen aineisto ei sisältänyt perusterveydenhuollon käyntejä, jotka muodostavat suuren osan terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Laadukkaat rekisteriaineistot ovat etu, jota suomalaisessa päätöksenteossa tulisi hyödyntää.

Kohti kokonaisvaltaisempaa päätöksentekoa

Jos haluamme ymmärtää sosiaaliturvauudistusten vaikutuksia kokonaisvaltaisesti, sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa on tärkeää tarkastella yhdessä. Ne muodostavat kokonaisuuden, jossa kustannukset ja hyvinvointivaikutukset syntyvät järjestelmien yhteisvaikutuksista. Vaikutukset ovat järjestelmäriippuvaisia, eikä Suomen politiikkaa voi perustaa yksinomaan kirjallisuuskatsauksiin kansainvälisestä tutkimuksesta. Meillä on hienoja rekisteriaineistoja ja mahdollisuus perustaa päätöksenteko tietoon, ei oletuksiin.