Pitkien korkojen nousu ja korkokäyrän jyrkentyminen olivat valtionlainamarkkinoiden pääteemoja 2025

Valtiokonttori lainasi vuonna 2025 Suomen valtion nimissä onnistuneesti 47,3 miljardia euroa kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Nettolainanottoa, eli velkakantaa kasvattavaa lainanottoa tästä oli 17,8 miljardia euroa.

Suomen valtionvelka oli vuoden 2025 lopussa 187,7 miljardia euroa eli 66,7 % suhteessa bruttokansantuotteeseen (61,2 % vuonna 2024). Vuoden 2025 lopussa valtionvelan efektiivinen kustannus oli 1,86 % (2,01%), keskimääräinen uudelleenhinnoitteluaika 5,4 vuotta (4,9) ja duraatio 4,2 vuotta (3,9).

Tiedot löytyvät Valtiokonttorin tänään julkaisemasta katsauksesta, joka summaa valtion lainanoton, kassanhallinnan ja valtionvelan riskienhallinnan tapahtumat sekä kuvaa valtionlainanmarkkinoiden toimintaympäristöä vuonna 2025.

• Siirry katsaukseen: valtionvelka.fi/annualreview2025

Parlamentaarinen sopu velkaantumisen taittamisesta on tärkeä signaali markkinoille 

Vaikka olosuhteet valtionlainojen tarjonnalle olivat vuonna 2025 lopulta yllättävänkin suotuisat – maailmanlaajuista kauppasotaa ei tullut, eikä rahapolitiikassa nähty inflaation uhkaa kummallakaan puolella Atlanttia – geopolitiikkaan liittyvät epävarmuustekijät ja valtioiden velkaantumisnäkymät johtivat korkokäyrien jyrkentymiseen Euroopan valtionlainamarkkinoilla ja myös Suomen valtionlainoissa.  Korkokäyrä jyrkentyy, kun pitkien ja lyhyiden korkojen ero kasvaa.

”Korkojen nousu ja käyrän jyrkentyminen paransivat sijoittajien tuottomahdollisuuksia, vaikka Suomen korkoero Saksaan tiukentui vuoden aikana”, valtion velanhallintaa johtava Anu Sammallahti kuvaa.

Sijoittajakysyntä Suomen valtionlainoille pysyi vahvana. Vuoden 2025 ensiemissioissa nähtiin jopa ennätyssuuria tarjouskirjoja verrattuna viime vuosiin.

Vaikka korkosijoittajat tarkastelevat sijoituskohteidensa kasvupotentiaalia, he arvostavat myös tiukkaa talouspolitiikkaa. Siksi Sammallahti pitää Suomessa loppuvuodesta saavutettua laajaa parlamentaarista sopua julkisen talouden hoidosta tärkeänä signaalina finanssipolitiikan tulevasta linjasta.

”Sellaisena sitä on tulkittava. Finanssipoliittisen kehikon uudistamisella pyritään Suomessa vaalikaudet ylittävään tavoitteelliseen finanssipolitiikkaan, jossa tavoite on velkaantumisen hillitseminen”, hän sanoo.

Suomen julkisen talouden hoidossa ollaan muutenkin nyt isojen kysymysten äärellä, kun velkakehityksen taittamisen rinnalla julkisessa keskustelussa korostuvat talouskasvun näkymät, väestön ikääntyminen sekä tulevaisuuteen varautuminen. Tämä näkyy esimerkiksi ajankohtaisessa eläkejärjestelmäkeskustelussa.

Myös valtion velanhallinnassa on luonnollisesti kyse pitkäjänteisestä toiminnasta, ja julkisen talouden kokonaisuus on sijoittajanäkökulmastakin tärkeä.   

”Väestön ikääntymiseen varautuminen eläkevarojen rahastoinnin kautta tukee julkista taloutta, ja sitä kautta liikkeeseenlaskijakuvaa ja sijoittajien luottoriskiarvioita”, Anu Sammallahti kuvaa.

Valtion lainanoton ja Valtiokonttorin 150-vuotinen taival

Valtiokonttori aloitti toimintansa tammikuussa 1876 suuriruhtinaskunnan uutena keskusvirastona, jonka tehtävänä oli valtionrahastojen sekä valtionvelan korkojen ja kuoletusten maksujen hoito. Valtion lainanoton vielä tätäkin pidemmästä ja monivaiheisesta historiasta on velanhallinnan vuosikatsauksessa artikkeli, jonka on kirjoittanut VTT, velanhallinnan johtotehtävissä Valtiokonttorissa pitkään työskennellyt Mika Arola.

Suomen valtion kehitys ja valtion lainanotto ovat kulkeneet käsi kädessä. Suomea on rakennettu, teollistettu, kehitetty ja sotavuosina myös puolustettu velkarahalla. Valtion lainanotto oli jo 1800-luvun lopulla erittäin kansainvälistä: laskemalla liikkeeseen valtionobligaatiota läntisen maailman rahoitusmarkkinakeskuksissa jo 1800-luvulla Suomi on asemoinut itseään länteen ja rakentanut itsestään tarinaa itsenäisenä valtiona.

Eurojäsenyys muutti valtion lainanoton täysin, kun maailman toiseksi suurimmasta obligaatiomarkkinasta tuli Suomen kotimarkkina. Valtion sijoittajapohja koki muutamassa vuodessa radikaalin muutoksen, kun kansainväliset sijoittajat tulivat kotimaisten työeläkeyhtiöiden tilalle. Vuonna 2025 vain muutama prosentti Suomen valtionvelasta on kotimaisten sijoittajien käsissä, ja sijoittajapohjan ydintä ovat institutionaaliset sijoittajat Euroopassa, mukaan lukien Britannian ja Pohjoismaat.

”Velanoton historia on autonomisen suuriruhtinaskunnan ajoista asti korostanut luottokelpoisuuden merkitystä. Ja euroalueeseen liittymisen jälkeen sijoittajapohjan laajentaminen ilman tähän liittyvää valuuttakurssiriskiä on muuttunut toisenlaiseksi kuin aiemmin", Anu Sammallahti summaa.

Valtion velanhallinnan avainlukuja 2025 (suluissa 2024):

• Bruttolainanotto: 47,3 miljardia euroa (42,8 miljardia euroa)
• Nettolainanotto: 17,8 miljardia euroa (12,6 miljardia euroa)
• Lainaemissioita: 69 (83)
• Suomen 10-vuotisen valtionlainan keskikorko: 3,02 % (2,85 %)
• Valtionvelan efektiivinen kustannus vuoden lopussa: 1,86 % (2,01 %)
• Valtionvelan keskimääräinen uudelleenhinnoitteluaika: 5,4 vuotta (4,8 vuotta)
• Valtionvelan keskimääräinen maturiteetti: 7,84 vuotta (7,75 vuotta)
• Valtionvelan korkokulut: 3,0 miljardia euroa (3,2 miljardia euroa)
• Jälkimarkkinakaupan kokonaisvaihdanta: 155,2 miljardia euroa (121,3 miljardia euroa)