Väitös: Monipaikkaisten asukkaiden mahdollisuuksia ei osata hyödyntää

Kun koronapandemia saapui Suomeen 2020, pääministeri Sanna Marin vetosi ihmisiin, ettei ollut oikea aika mennä mökille.

Toive kuitenkin kaikui kuuroille korville, ja kymmenet tuhannet suomalaiset siirtyivät vapaa-ajanasunnoilleen etätöihin.

Ilmiö ei kerro niinkään tottelemattomuudesta kuin vapaa-ajanasuntojen merkityksestä, arvioi monipaikkaisesta asumisesta 6.3. väittelevä Manu Rantanen.

— Vaikka monipaikkaista asukasta ei tunnusteta virallisesti kunnan asukkaaksi, monet suomalaiset itse kokevat niin. Digitalisaatio on luonut uudenlaisia mahdollisuuksia monipaikkaiselle työnteolle. Siteet vapaa-ajanasunnon paikkakuntaan voivatkin olla yhtä vahvat tai jopa voimakkaammat kuin viralliseen asuinpaikkaan.

Monipaikkaista asumista on tähän asti tarkasteltu lähinnä taloudellisesta näkökulmasta korostaen vapaa-ajanasukkaiden maakuntiin tuomia tuloja. Tutkimuksessaan Rantanen huomasi lähestymisen jättävän huomiotta monet muut tavat, joilla monipaikkaiset asukkaat osallistuvat vapaa-ajan paikkakuntansa arkeen.

Näitä tapoja ovat esimerkiksi toiminta yhdistyksissä, palveluiden tarjoaminen yrittäjinä ja kansalaisvaikuttaminen vapaa-ajanasunnon kunnassa.

Väitöskirjassaan Rantanen määrittelee tälle osallistumiselle neljä tyyppiä, jotka ovat monipaikkainen yrittäjä, paikkakuntaa sympatisoiva asiantuntija, edunvalvoja ja kutsumustietoinen kansalaisaktivisti.

— Monipaikkaiset asukkaat voivat tuoda alueille asiantuntemustaan ja verkostokontaktejaan, Rantanen huomauttaa. Tämä voi helpottaa epätasaisen aluekehityksen aiheuttamia haasteita vapaa-ajanasukasvaltaisella maaseudulla.

Monipaikkaisten asukkaiden potentiaalia hillitsee kuitenkin virallinen aluekehitysjärjestelmä, joka korostaa yksipaikkaista asumista.

Monipaikkaisille asukkaille tulisi suoda virallisesti mahdollisuus osallistua alueiden kehittämiseen. Esimerkiksi vapaa-ajanasukasvaltaisen maaseudun kuntiin voitaisiin perustaa foorumeita, joissa paikalliset toimijat ja monipaikkaiset asukkaat yhdessä etsivät keinoja aluekehityksen vahvistamiseen. Nykyiset rakenteet eivät tue tällaista ryhmien välistä yhteistyötä.

Rantasen kyselyaineistoa, media-analyysia sekä monipaikkaisten asukkaiden ja viranhaltijoiden haastatteluja yhdistävä väitöskirja Monipaikkainen asukas aluekehittäjänä tarkastetaan Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa 6.3.2026.

Lisätietoja:

Manu Rantanen, manu.rantanen@helsinki.fi, 0445255890