Temen toiminnanjohtaja Karoliina Huovila: Oikeus työttömyysturvaan on taattava

Kulttuurialan työ on pirstaleista, mutta sosiaaliturva ei sitä tunnista. Leikkauspolitiikka, epäjohdonmukaiset tulkinnat ja puutteellinen työttömyysturvamalli ajavat yhä useampia taide- ja kulttuurialan ammattilaisia tilanteeseen, jossa työn tekeminen heikentää turvaa sen sijaan, että vahvistaisi sitä. Järjestelmää on päivitettävä vastaamaan kulttuurialan työelämän todellisuutta.

Viime vuosien leikkauspolitiikka on aiheuttanut kulttuurialalla haastavan tilanteen: töiden vähäisyys ja työttömyys ovat monen todellisuutta. Silloinkin kun töitä on, ne tarjotaan usein lyhyissä pätkissä ja joskus jopa ilman työsuhdetta. Freelancetyötä tekevällä jäsenellämme ei useinkaan ole palkallista lomaa tai työterveyshuoltoa, eikä sairastumisen sattuessa saa palkkaa. Työttömyyskorvauksia on leikattu rajusti, ja esimerkiksi työssäoloehdon täyttyminen on aiempaa vaikeampaa. Tilanne vaikuttaa entistä enemmän siihen, kenellä on varaa toimia taiteilijana.

Kulttuurialalla on tyypillistä, että perinteisiä vakituisia, kokoaikaisia työpaikkoja on vain harvoille. Työ tehdään apurahoilla, määräaikaisina työsuhteina, toimeksiantoina ja projekteina. Työttömyysturva on kuitenkin rakennettu malliin, jossa työ tarkoittaa toistaiseksi voimassa olevaa kokoaikatyötä yhden työnantajan palveluksessa.

Työttömyysturvaan on oikeus, jos on valmis ottamaan vastaan kokoaikaista työtä. Kulttuurialalla riittävä ansiotaso edellyttää usein sitä, että erilaisia keikkatöitä otetaan vastaan samanaikaisesti.

Epäselvyydet tulkinnoissa

Työttömyysturva on vakuutus työttömyyden varalta, eikä sen tarkoitus ole tukea kannattamatonta yritystoimintaa. Arvion oikeudesta työttömyysturvaan suorittaa ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus eli KEHA-keskus. Jäsenistöltä kuuluu valitettavasti viestiä tulkintojen kiristymisestä.

Ongelma on kulttuurialaa ymmärtämätön tulkintakäytäntö.

Osa kulttuurialan työnhakijoista väärintulkitaan yrittäjäksi, kun työtä on tehty toimeksiantosuhteessa työnantajan kiertäessä vastuita ja vakuutusmaksuja, mutta myös tapauksissa, joissa henkilö on työllistynyt selvästi pääasiassa työsuhteissa.

Osan työnhakijoista katsotaan työllistyvän omassa työssään. Omassa työssä työllistyväksi tulkitaan henkilö, joka ei työllisty työ- eikä virkasuhteessa eikä toisaalta toimi yrittäjänä. Päätoimisesti omassa työssä työllistyvää kohdellaan lopulta samoin kuin päätoimista yrittäjää – työttömyyskorvausta ei kummassakaan tapauksessa makseta.

Jäsenistömme tyypillisiä tapoja löytää töitä ovat esimerkiksi apurahahakemusten valmistelu tai omien nettisivujen, ammatillisten verkostojen, ammattitaidon ja työkyvyn ylläpito sekä oman osaamisen markkinointi. Nämä johtavat entistäkin useammin tulkintaan omassa työssä työllistymisestä. Jos taas hakijalla on sivutoimista yrittäjyyttä varten toiminimi tai hän on käyttänyt laskutuspalveluita, tulkitaan hänet yrittäjäksi.

Ammattiliitto on tärkein tietolähde

Epäjohdonmukaiseksi koettu järjestelmä synnyttää varovaisuutta. Tärkein tietolähde työttömyysturvaa koskevissa kysymyksissä ei ole viranomainen, vaan usein ammattiliitto ja oma vertaisverkosto.

Tyypillisessä tapauksessa Temen juristi selvittää sekä jäsenelle että työttömyysturvaviranomaiselle, millaisessa sopimussuhteessa työtä on aidosti tehty, sekä korjaa työttömyysviranomaisen vääriä tulkintoja. Tämän myötä päästään selvittämään oikeutta työttömyysturvaan. Jäsen on itse saattanut olla tilanteestaan eri käsityksessä kuin mitä asiaan liittyvä dokumentaatio osoittaa.

Tämä kertoo siitä, että virallista, yksiselitteistä tietoa on vaikea saada.

Työtä ei ole tarjolla – etenkään kokoaikaista

On epärealistista kuvitella, että taide- ja kulttuurialoille syntyisi lähitulevaisuudessa merkittävästi lisää kokoaikaisia työsuhteita. Ellei rahoitukseen löydy uusia ratkaisuja, kulttuurialan ammattilaisten työ näyttää pysyvän pysyvän silppuisena.

Tilannetta on heikentänyt myös työttömyysturvan suojaosan poisto. Moni kertoo lopettaneensa yksittäisten määräaikaisten työsuhteiden vastaanottamisen, koska se ei ole enää taloudellisesti järkevää. Samalla katkeavat kontaktit tuleviin työmahdollisuuksiin.

Temen jäsenistöstä yhä suurempi osa tekee taiteellista työtä toisen työn ohella. Tällä hetkellä tosin näitä muitakaan töitä ei ole juuri tarjolla, sillä työttömyysasteen ollessa yli kymmenen prosenttia on vaikeaa saada töitä ylipäätään.

Yhdistelmävakuutus on askel oikeaan suuntaan, mutta se ei riitä

Eduskuntakäsittelyssä ja parhaillaan lausuntokierroksella oleva yhdistelmävakuutus on askel oikeaan suuntaan. Sillä pyritään parantamaan niiden henkilöiden työttömyysturvaa, jotka toimivat apurahansaajana tai itsensätyöllistäjänä. Yhdistelmävakuutus huomioisi niin palkka- kuin yrittäjätulon, jolloin työttömyysturva määräytyisi kokonaistulojen perusteella, ei ainoastaan päätoimesta saadun tulon mukaan. Se helpottaisi kulttuurialan ammattilaisia.

Yhdistelmävakuutus kuitenkin auttaa vain heitä, joilla on oikeus työttömyysturvaan. Niin kauan kuin omassa työssä työllistymisen tulkinnat ovat tiukkoja ja epäjohdonmukaisia sekä väärintulkintaa yrittäjäksi tapahtuu, ongelma säilyy. Kysymys ei ole vain ansioturvan tasosta vaan siitä, kuka ylipäätään katsotaan työttömäksi.

Järjestelmää on muutettava

Työttömyysturva on rakennettu maailmaan, jossa työ oli pysyvää ja yksiselitteistä. Kulttuuri- ja taidealoilla moni joutuu itse työllistämään itsensä, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole.

Kulttuurialalla itsensätyöllistäjän työ vastaa usein työsuhteessa tehtävää työtä: työn tilaaja määrää ajan ja paikan, työtä ei voi delegoida eteenpäin ja tekijän neuvotteluasema on heikko. Työssä toteutuu harvoin yrittäjyyteen kuuluva voitontavoittelu ja riskien kanto, vaikka työ tehtäisiin itsensätyöllistäjänä. Taide ei ole skaalautuvaa, eikä sitä pääsääntöisesti tehdä voittoa tavoitellen. Usein on vaikeaa laskuttaa edes sen verran, että toimeentulo olisi taattu varsinkaan pidemmällä aikajänteellä, saati että voisi esimerkiksi pitää kesäloman.

Nykytulkinnat asettavat itsensätyöllistäjät kohtuuttoman vaikeaan asemaan, ja järjestelmää on muutettava: omassa työssä työllistymisen käsite tulee poistaa työttömyysturvalaista. Itsensätyöllistäjän oikeus työttömyysturvaan on taattava selkiyttämällä tulkintoja, kun työtä tehdään palkkasuhteessa. Sosiaaliturvaan pitää olla oikeus kaikilla aloilla.

Karoliina Huovila, toiminnanjohtaja