Blogi: Määräaikaisuuksia lisäävä laki voi osua pahasti harhaan

Työmarkkinoiden epävarmuus lykkää lasten hankintaa. Epävarmat ja lyhyet työsuhteet heikentävät taloudellista vakautta ja lisäävät riskejä, mikä näkyy erityisen selvästi nuorilla naisilla. Tutkimuksissa on havaittu, että määräaikaisuuksien yleistyminen ja toimeentulon epävarmuus ovat yhteydessä ensimmäisen lapsen saamisen lykkääntymiseen. Lisäksi epävarmoissa työsuhteissa olevien naisten kokema raskaussyrjintä ja pelko urakehityksen pysähtymisestä ovat huomattavasti yleisempiä kuin vakituisissa työsuhteissa työskentelevillä. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus on merkittävä, kun maamme syntyvyys on jo pitkään laskenut.

Kun tarkastelemme kokonaisuutta, on selvää, että lakiesitys ei vaikuta vain yksittäisiin työntekijöihin vaan koko yhteiskunnan kehitykseen. Syntyvyyden pitkään jatkunut lasku on Suomen tulevaisuuden kannalta yksi keskeisimmistä haasteista. Se vaikuttaa huoltosuhteeseen, työvoiman riittävyyteen ja julkisen talouden kestävyyteen. Siksi on syytä kysyä, miksi lainsäädännöllä luotaisiin lisää epävarmuutta juuri sille ihmisryhmälle, joka on perheellistymisiässä ja jonka päätöksiin syntyvyyskehitys suoraan heijastuu.

Lakiesitykseen sisältyy myös riski siitä, että työnantaja ei vuoden jälkeen jatka työsuhdetta vaan ottaa uuden työntekijän tilalle. Koeaika antaa jo nykyisellään työnantajalle mahdollisuuden arvioida työntekijän soveltuvuutta. Miksi tarvittaisiin vuoden kestävää epävarmuutta, kun sama tavoite täyttyy nykyisillä keinoilla? Tätä ei lakiesityksessä selvästi perustella.

Naisvaltaisilla aloilla, kuten hoitotyössä, määräaikaiset sopimukset ovat jo nyt yleisiä. Erityisesti naiset ajautuvat herkemmin määräaikaisesta työsuhteesta toiseen ilman pääsyä pysyvään työhön. Tämä lisää epävarmuuden kierrettä ja heikentää työmarkkina-asemaa pitkällä aikavälillä. Samaan aikaan hallitus toivoo, että nuoret perustaisivat perheitä ja Suomen syntyvyyden lasku saataisiin taittumaan. On vaikea nähdä, miten tämä toteutuisi tilanteessa, jossa perheellistymisiässä oleville työntekijöille asetetaan entistä heikommat mahdollisuudet vakinaistua.

Lakiesitys hyödyttää mahdollisesti joitakin työnantajia, jotka haluavat lisätä joustoa rekrytointeihinsa. Yhteiskunnan ja työmarkkinoille tulevien nuorten näkökulmasta kokonaisuus on kuitenkin toinen. Lainsäädännön tulisi vahvistaa ennakoitavuutta ja turvata mahdollisuudet rakentaa elämää pitkällä aikavälillä. Kun epävarmuus kasvaa, kokonaisvaikutus voi olla päinvastainen kuin hallituksen toivoma. Se ei lisää työllisyyttä vaan heikentää työelämän laatua ja perheellistymisen edellytyksiä.

Lopulta kysymys kuuluu, haluammeko Suomeen työmarkkinat, joissa ihmiset voivat aidosti rakentaa vakaata tulevaisuutta ja perustaa perheen silloin, kun heille on oikea hetki. Vai luommeko järjestelmän, jossa määräaikaisuuksien ketjutus ja raskauteen liittyvät riskit estävät nuoria aikuisia tekemästä näitä valintoja.