FA:n Arno Ahosniemi: ”Hallitus piti käsissään yhtä keskeistä valttikorttia yritysrahoituksen vahvistamiseksi, mutta päätti olla pelaamatta sitä”

Hallitus on luopumassa järjestelmäriskipuskurivaateen viiden prosentin enimmäismäärästä, minkä myötä yritysrahoituksen saaminen ei ainakaan helpotu. Linjaus sisältyy hallituksen lakiesitykseen, joka koskee EU:n luottolaitosdirektiivin muutosdirektiivin (CRD6) kansallista toimeenpanoa.

”Hallitus piti käsissään yhtä keskeistä valttikorttia yritysrahoituksen vahvistamiseksi, mutta päätti olla pelaamatta sitä. Koska monet yritysrahoitukseen vaikuttavat tekijät määräytyvät EU-tasolla, kansalliset politiikkakeinot ovat todella rajallisia. On nurinkurista, että yritysrahoituksen ongelmat tunnistetaan puheissa, mutta päätösten tasolla jätetään käyttämättä ne harvat keinot niiden ratkaisemiseksi”, suomii Finanssiala ry:n (FA) toimitusjohtaja Arno Ahosniemi.

Järjestelmäriskipuskuri on pankkeihin kohdistuva lisäpääomavaatimus, jolla pyritään varautumaan rahoitusjärjestelmää uhkaaviin riskeihin ja vahvistamaan pankkien kestävyyttä kriiseissä. Käytännössä pankkien on pidettävä tavallista enemmän omaa pääomaa kriisien varalta, mikä on pois luotonannosta.

Mitä korkeampi puskurivaatimus on, sitä varovaisemmiksi pankit joutuvat lainanannossa. Tämä voi vähentää luoton tarjontaa tai ohjata lainoja entistä vähäriskisempiin kohteisiin, jolloin esimerkiksi kasvuyritysten ja riskipitoisempien hankkeiden rahoituksen saanti vaikeutuu.

”Viiden prosentin enimmäismäärä on toiminut turvarajana, joka pitää puskureihin kohdistuvat vaatimukset kohtuullisina ja ennakoitavina. Kasvanut epävarmuus tekee pankit väistämättä varovaisemmiksi lainanannossa. Ilman selkeitä perustelu- ja rajavaatimuksia viranomaisen harkintavalta voi paisua kohtuuttoman laajaksi. Pankkien on vaikea arvioida, ovatko vaatimukset edes EU-sääntöjen mukaisia”, Ahosniemi moittii.

Jos yläraja poistetaan ilman selkeää perusteluvelvollisuutta, Ahosniemen mukaan nykyiset ongelmat pahenevat.

“Riskinä on, että pääomavaatimukset kasvavat tuntuvasti, eikä ole varmuutta siitä, etteivät samat riskit tule katetuiksi moneen kertaan."

Ahosniemi kummeksuu aikoinaan viranomaisilta lähtenyttä ehdotusta viiden prosentin enimmäisrajan poistamisesta, sillä se ei perustu suoraan EU-sääntelyn vaatimukseen.

”EU-direktiivi (CRD6) ei suoraan vaadi muutosta. Herää kysymys, onko yletön kansallisen tason  paavillisuus viimeistenkin kasvumahdollisuuksien kuihduttamisen arvoista”, Ahosniemi kummeksuu.

Pallo on nyt eduskunnassa

Yritysrahoituksen haasteet ovat Ahosniemen mukaan Suomessa yleisesti ottaen suhteellisen vähäisiä.

”Erilaisia rahoituksen pullonkauloja on kiistatta olemassa, ja ne koskevat muun muassa pieniä ja nuoria yrityksiä sekä kasvuhakuisia yrityksiä, jotka yrittävät skaalata toimintaansa teolliseen mittakaavaan. Eli juuri sellaisia riskipitoisia kohteita, jotka olisivat mahdollisesti hyötyneet puskurivaatimusten viiden prosentin enimmäismäärästä.”

Vastuullinen luotonanto varmistetaan niin, että lainahakemukset arvioidaan huolellisesti ja varmistetaan ennen lainan myöntämistä, että yrityksen kannattavuus, kassavirta ja vakavaraisuus ovat riittävällä tasolla.

”Sääntely asettaa erittäin tarkat raamit luotonannolle. Vuosikausia jatkuneen heikon talouskasvun oloissa näitä raameja ei todellakaan olisi ollut varaa enää kiristää. Toivottavasti eduskunnassa arvioidaan  asiaa uudestaan, koska varmuuden lisääminen pääomavaatimusten tason suhteen on yksi harvoista kansallisissa käsissä olevista keinoista antaa pankeille enemmän liikkumavaraa yritysten rahoittamiseen”, Ahosniemi vetoaa.