Lihavuuslääkkeitä käyttää jo yli 100 000 suomalaista – kasvu jatkuu erittäin voimakkaana

Lihavuuden hoitoon ja painonhallintaan käytettävien lääkkeiden käyttö on kasvanut 2020-luvulla hyvin voimakkaasti. Vuonna 2025 lihavuuslääkkeitä osti jo lähes 108 000 henkilöä, mikä oli 43 % enemmän kuin edellisvuonna. Vuonna 2020 vastaava luku oli vajaat 7 000. Käyttäjämäärä oli viime vuonna 16 kertaa niin suuri kuin viisi vuotta aikaisemmin.

Kasvun taustalla on erityisesti potilaiden itse maksaman semaglutidin käytön lisääntyminen. Semaglutidia sisältäviä valmisteita osti lihavuuslääkekäyttöön vuonna 2025 lähes 90 000 henkilöä. Samalla uusien lääkkeiden käyttö on lisääntynyt, mutta esimerkiksi semaglutidia uudemman tirtsepatidi-lääkkeen käyttäjämäärät ovat toistaiseksi huomattavasti pienempiä.

– Lihavuuslääkkeiden käyttö yleistyy nyt erittäin nopeasti. Lääkehoidon rinnalla on välttämätöntä vahvistaa myös pitkäjänteistä elämäntapahoitoa, jonka pitää aina olla osa lihavuuden hoitoa, sanoo Kelan asiantuntijalääkäri, dosentti Pia Pajunen.

Lihavuuslääkkeiden käyttäjät tavanomaisesti keski-ikäisiä naisia

Lihavuuslääkkeitä käyttävät tällä hetkellä eniten 45–65-vuotiaat. Tämä ikäryhmä muodostaa yhteensä yli puolet (54 %) kaikista lihavuuslääkkeiden käyttäjistä. Käyttö kasvaa kuitenkin lähes kaikissa aikuisten ikäryhmissä.

Lihavuuslääkkeiden käyttäjistä noin 70 % on naisia ja 30 % miehiä.

Käyttäjät maksavat tällä hetkellä valtaosan lihavuuslääkkeistä itse

Suomalaiset ostivat lihavuuslääkkeitä yhteensä 90 miljoonalla eurolla vuonna 2025. Tästä potilaiden maksaman käytön osuus oli 84 miljoonaa euroa (93 %). Sairausvakuutuksesta korvattiin lihavuuslääkkeiden käyttöä 6 miljoonalla eurolla 17 000 henkilölle.

Ainoat lihavuuden lääkehoidot, joista maksettiin lääkekorvauksia ovat liraglutidi sekä bupropionin ja naltreksonin yhdistelmävalmisteet. Semaglutidi on toistaiseksi korvattavaa ainoastaan tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Semaglutidia käytetään kuitenkin selvästi enemmän potilaan itse maksamana lihavuuslääkkeenä kuin tyypin 2 diabeteslääkkeenä.

– Lihavuuslääkkeiden käytön kasvua hillitsee pääasiassa niiden hinta. Tällä hetkellä vain kaksi lääkettä on korvattavia lihavuuden hoidossa, ja niiden käyttö on vähäistä. Korvattavuus vaikuttaa kalliiden lääkkeiden käyttöön merkittävällä tavalla, sanoo Kelan erikoistutkija Terhi Kurko.

Lääkemääräyksistä suurin osa yksityiseltä sektorilta

Lihavuuslääkkeitä määrätään huomattavasti enemmän yksityisellä sektorilla kuin julkisella sektorilla. Vuonna 2025 yksityisellä sektorilla kirjoitettiin kaksi kolmasosaa (62 %) lihavuuslääkeresepteistä.

Kasvua reseptien määrässä näkyy sekä yksityisellä että julkisella puolella, mutta yksityisellä sektorilla kasvu on ollut voimakkaampaa jo usean vuoden ajan.

Lihavuus on pitkäaikaissairaus, joka vaatii pitkäaikaista, moniammatillista hoitoa

Lihavuus on verenpainetaudin ja diabeteksen tavoin pitkäaikaissairaus, jota tulisi hoitaa pitkäkestoisesti, suunnitelmallisesti ja moniammatillisesti. Lääkehoito on vakiintumassa yhä keskeisemmäksi osaksi lihavuuden hoitoa, ja osalla potilaista se voi tukea elintapamuutosta. Lihavuuslääkehoidon tueksi tarvitaan kuitenkin aina elintapahoitoa ja säännöllistä seurantaa.

Kaikkeen lääkehoitoon liittyy riski haittavaikutuksista, ja hoidon aloittamisessa täytyy aina pohtia mahdollisia hyötyjä ja haittoja. Myös yksilölliset erot lihavuuslääkkeen avulla saavutettavassa laihtumistuloksessa ovat tutkitusti suuria.

Pysyvät laihtumistulokset lihavuuslääkkeiden avulla edellyttää pitkäaikaista, jopa pysyvää käyttöä. Tutkimusten mukaan moni kuitenkin uskoo, että omalla kohdalla riittää lyhytaikainen, kuurimainen käyttö, ja jopa puolet keskeyttää käytön ensimmäisen vuoden aikana. Lihavuuslääkkeen käytön lopettaminen johtaa painon palautumiseen lähtötasolle keskimäärin reilussa puolessatoista vuodessa.

– Lyhytaikainen lääkekokeilu ei riitä pitkäaikaisten sairauksien hoidoksi. Lihavuuden hoidossa tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja pysyvää elintapamuutosta kuten verenpainetaudin hoidossa. Myös painon niin sanottu heiluriliike eli toistuva nouseminen ja laskeminen on terveydelle haitallista, muistuttaa Terhi Kurko.

Tarve valtakunnalliselle ohjaukselle ja tutkimustiedolle

Lihavuuden hoitopolkuja kehitetään monessa terveydenhuollon yksikössä aktiivisesti, mutta toistaiseksi valtakunnallinen koordinaatio puuttuu. Paitsi lihavuuden hoitoon, tulisi yhteiskunnassa panostaa myös lihavuuden ennaltaehkäisyyn.

Suomessa tarvitaan rakenteita, joiden avulla lihavuutta voidaan vähentää sekä hoidon vaikuttavuutta ja yhdenvertaisuutta voidaan parantaa.

– Tarvitsemme Suomeen valtakunnallisen, tutkimusnäyttöön perustuvan lihavuusohjelman, jotta parhaat käytännöt saadaan käyttöön ja myös lihavuuslääkkeistä hyödyt irti, sanoo Pia Pajunen.

Kela rahoittaa vuonna 2026 myös tutkimushanketta, jossa kartoitetaan lihavuuden hoidon hoitopolkuja ja käytäntöjä Suomessa.

Lisätiedot

Haastattelupyynnöt sähköpostitse tai Kelan viestinnän kautta.