Neljän oppilaitoksen varhaiskasvatusopiskelijat tapasivat: erilaisesta osaamisesta syntyy vahvempi tiimi

Tampereella järjestettiin 25.–26.3. koulutus, jossa varhaiskasvatuksen opiskelijat eri oppilaitoksista ja tutkinnoista pääsivät tapaamaan toisiaan ja pohtimaan moniammatillisuuden merkitystä varhaiskasvatuksessa.

Mukana oli opiskelijoita ja opettajia Tampereen ammattikorkeakoulusta, Tampereen yliopistosta, Tampereen seudun ammattiopisto Tredusta sekä Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksesta.

Sosiaalialan lehtori Piia Roos TAMKista oli yksi koulutuksen järjestäjistä. Hän pitää tärkeänä, että tulevat varhaiskasvatuksen ammattilaiset oppivat jo opiskeluaikana tuntemaan toisiaan ja näkevät, millaista osaamista kullakin ammattiryhmällä on. Näin heidän on helpompi tehdä yhteistyötä päiväkodin arjessa.

Tapaaminen vahvisti ajatusta, että moniammatillisuus on varhaiskasvatuksessa tärkeä voimavara. Jokainen tuo tiimiin oman näkökulmansa ja osaamisensa.

– Yhteinen koulutus on osoitus myös siitä, että arvostamme toistemme tutkintoja, työtä ja osaamista, Roos kertoo.

Yliopistonlehtori Susanna Itäkare Tampereen yliopistosta korostaa, että varhaiskasvatuksen ammattilaisten asiantuntijuus rakentuu moniammatillisessa yhteistyössä.

– Toinen ja hänen osaamisensa eivät näyttäydy silloin uhkana tai vähemmän arvokkaana, vaan voimme tuottaa yhdessä uutta osaamista ja tietoa, hän kuvailee.

Oppilaitosten yhteistyö vahvistaa tulevaisuuden tiimityötä

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi vuonna 2021 laajan selvityksen varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisestä.

Raportissa suositeltiin, että koulutusten yhteistyötä tulisi vahvistaa, jotta opiskelijat tunnistaisivat eri ammattiryhmien osaamisen vahvuudet ja rajat ja osaisivat toimia rakentavasti moniammatillisissa työryhmissä.

Lehtori Päivi Kinnunen Tredusta toteaa, että Tampereella nyt järjestetty koulutus vastasi juuri tähän tarpeeseen. Kun opiskelijat pääsevät jo opiskeluaikana tutustumaan toistensa tutkintoihin, sillä vahvistetaan tulevaa moniammatillista tiimityötä.

– Asia on meillä kuitenkin yhteinen: kaikki kiteytyy pienen lapsen hyvinvoinnin, kasvun ja oppimisen ihmeen äärelle, Kinnunen sanoo.

Varhaiskasvatuksen koulutuskenttä on Suomessa varsin moninainen. Yliopistot kouluttavat varhaiskasvatuksen opettajia, ammattikorkeakoulut varhaiskasvatuksen sosionomeja. Ammatillista oppilaitoksista valmistuu puolestaan lasten ja nuorten kasvatukseen ja hoitoon erikoistuneita lähihoitajia sekä kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon suorittaneita ammattilaisia.

Päiväkodin arjessa tarvitaan jokaisen ammattiryhmän osaamista. Osittain se on yhteistä ja jaettua, osittain erityistä ja tutkintokohtaista.

– Eräs opiskelijoista sanoi hienosti, että olen vähän kateellinen, kun teillä toisilla on tuollaista osaamista. On tärkeää nähdä, mikä arvo on erilaisella osaamisella, ja että jokainen löytäisi oman paikkansa tiimissä, kouluttaja Sanna Lehtisaari TAKK:sta pohtii.

Erilaiset osaamiset täydentävät toisiaan

Sosionomiopiskelija Lidia Honkamäki TAMKista oli yksi opiskelijoista, joka osallistui oppilaitosten yhteiseen koulutukseen. Hänen mukaansa oli kiinnostavaa päästä tutustumaan kokonaisvaltaisesti varhaiskasvatuksen työkenttään ja pohtia, miten pedagogiikka ja hoiva keskustelevat siinä.

Honkamäki itse kokee löytäneensä oman paikkansa tulevana sosionomina nimenomaan varhaiskasvatuksesta.

– Olen tehnyt perheiden parissa töitä ja koen, että oma paras osaamiseni on juuri perheiden tukemisessa, hän kertoo.

Lähihoitajaopiskelija Päivi Lappalainen TAKK:sta miettii, että jokainen ammattilainen tuo oman osaamisensa päiväkodin arkeen. Kun erilaiset osaamiset täydentävät toisiaan, siitä hyötyvät sekä lapset että ryhmän aikuiset.

Varhaiskasvatuksen opiskelija Marja Lampinen Tampereen yliopistosta on asiasta samaa mieltä.

– Tiimistä tulee vahvempi, kun mukana on osaamista eri näkökulmista. Tämä tukee lapsen kasvua, osallisuutta ja hyvinvointia varhaiskasvatuksessa, hän kiteyttää.